Puun käyttö tuo kestävää kehitystä rakentamiseen, mutta teollisen puurakentamisen yleistymistä vaivaavat korkeaksi koetut kustannukset sekä laatuun liittyvät ennakkoluulot, ilmenee Jaakko Jussilan väitöstutkimuksesta. Puurakentamisessa pitäisikin hänen mukaansa keskittyä enemmän asiakkaisiin, eikä pelkästään teknologiaan ja kustannustehokkuuteen.

– Asuntoja ei pitäisi tuottaa urakoitsijoiden, sijoittajien tai virkamiesten vaatimuksiin, vaan asukkaiden tarpeisiin. Alan olisikin muistettava asiakaslähtöisyys tuoteominaisuuksien ja rakentamisprosessien kehittämisen rinnalla, toteaa perjantaina 18. marraskuuta Vaasan yliopistossa väittelevä Jussila.

Puurakentaminen ja siihen liittyvä kiinnostus on kehittynyt vauhdilla viime vuosien aikana. Tätä on tukenut myös yhteiskunnallinen paine kehittää vähähiilisempää rakentamista.

– Puun käyttö rakentamisessa nähdään yhtenä keskeisenä keinona pienentää rakentamisen hiilijalanjälkeä, sillä se on raaka-aineena uusiutuvaa, sitoo hiiltä itseensä vuosikymmeniksi eteenpäin ja on helposti kierrätettävissä. Tiedämme kuitenkin tutkimuksesta ja käytännön tasolla, että ison mittakaavan puurakentamisen yleistyminen on ollut Suomessa hidasta, huolimatta puurakentamisen tunnistetuista eduista ja edistämistoimista, sanoo Jussila.

Jussilan tuore väitöskirja käsittelee puurakentamisen omaksumista osana rakentamisen kestävyysmurrosta. Siinä käsitellään erilaisia puurakentamista edistäviä ja hidastavia tekijöitä, erityisesti suomalaisten kuntapäättäjien ja institutionaalisten tekijöiden näkökulmasta.

– Kunnilla on merkittävä rooli puurakentamisen edistämisessä paitsi julkisen rakentamisen toimijoina, niin myös kaavoitusmonopolinsa vuoksi.

Jussila on tehnyt väitöstutkimuksessa laajan kirjallisuusanalyysin. Tämän lisäksi hän on haastatellut kuntapäättäjiä näiden näkemyksistä kestävään rakentamiseen ja tunnistettuihin puurakentamisen esteisiin ja ajureihin.

Teollisen puurakentamisen edistävinä tekijöinä voidaan tunnistaa positiiviset tuoteominaisuudet sekä tuoteinnovaatiot, kuten esivalmistuksen kautta parantunut rakentamisen tehokkuus.

Toisaalta korkeammat kustannukset, tuotteen laatuun liittyvät ennakkoluulot, kokemuksen puute, sekä rakentamisen vakiintuneet tuotantotavat ovat esimerkkejä puurakentamista hidastavista tekijöistä. Näiden lisäksi tutkimukseen haastatellut kuntapäättäjät tunnistivat tarjonnan puutteen ja epäsuotuisan sääntelyn haittaavan teollisen puurakentamisen kehitystä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin osa kunnista oli omaksunut tavoitteita ja käytäntöjä kestävän rakentamisen edistämiseksi. Yleisimmin kestävä rakentaminen näkyi energiatehokkuuden ja hiilineutraaliuden tavoittelussa, elinkaariajatteluna ja uusiutuvan energian käytön edistämisenä. Puurakentaminen nähtiin näiden ohella yhtenä osana kestävää rakentamista. Monet kunnat luottavat nykyisten määräysten ja asetusten olevan riittävällä tasolla kestävän rakentamisen edistämisessä, joka osaltaan korostaa institutionaalisten tekijöiden, erityisesti sääntelyn tärkeyttä.

Puurakentamisen edistämiskeinoja puolestaan tunnistettiin kunnissa laajasti. Kaavoitus ja maankäyttö, paikallisen elinkeinon tukeminen, pientalorakentaminen sekä ympäristötavoitteiden asettaminen uusille asuinalueille olivat yleisimpiä tunnistettuja ajureita. Kunnilla on siten käytössään useita keinoja edistää kestävää rakentamista ja puurakentamista.

Ilmastopaineet ja kestävyysmurros tuovat mukanaan muutosta käytännössä jokaiseen organisaatioon – rakennusala ei ole immuuni tälle muutospaineelle. Muutokseen sopeutuminen vaatii riskinottamista ja investointeja, mutta se myös luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja parhaimmillaan tehostaa yritysten toimintaa.

– Lähivuosina julkiselle rakentamiselle on asetettu puunkäytön suhteen odotuksia, mutta olisi tärkeää, ettei puurakentamisen edistäminen ole vain kuntien harteilla. Puurakentamisen kilpailukyky ja kuluttajakysyntä ovat avainasemassa kaupallisen asuntotuotannon kasvulle. Liiallinen sääntely ei saisi muodostua esteeksi puurakentamiselle, sanoo Jussila.

Puukerrostalorakentamisen tutkimus on tähän mennessä keskittynyt pitkälti asuntojen tuottajien, erityisesti rakennusliikkeiden, elementtivalmistajien ja suunnittelijoiden näkökulmaan puukerrostalorakentamisen mahdollisuuksista ja hidasteista. Sen sijaan asuntokauppaan ja asumisen aikaiseen kokemukseen liittyvä tutkimus on vähäistä. Lisäksi vain muutama tutkimus tarkastelee instituutioiden tai kuntapäättäjien roolia puukerrostalorakentamisessa, vaikka näiden tärkeys tunnistetaankin. Jussilan väitöskirja osaltaan täydentää näitä tutkimuksen aukkoja.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)