Tekonivelleikkaukseen päädytään tavallisimmin nivelrikon aiheuttaman kivun ja toimintakyvyn ongelmien vuoksi. Osalla potilasta nivelkipu ja kipulääkkeiden käyttö kuitenkin jatkuvat leikkauksen jälkeenkin. Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Rajamäki tarkasteli väitöstutkimuksessaan pitkittyneen kipulääkekäytön riskitekijöitä. Tutkimustulosten mukaan tämä on yleisempää polvinivelrikkopotilailla, ylipainoisilla ja potilailla, jotka käyttivät masennuslääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä ennen leikkausta.

Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 lonkan ja 13 000 polven ensitekonivelleikkausta. Suurin osa leikkauksista tehdään pitkälle edenneen nivelrikon aiheuttaman kivun ja toimintakyvyn laskun vuoksi. Uusintatoimenpiteiden ja komplikaatioiden määrillä arvioituina leikkausten pitkäaikaistulokset ovat erittäin hyviä.

Viime vuosina leikkaustulosta on ryhdytty arvioimaan myös potilaiden itsensä raportoimilla tuloksilla (Patient Reported Outcome Measures). Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että jopa 10 prosenttia lonkan ja 20 prosenttia polven tekonivelleikkauksen läpikäyneistä potilaista raportoi olevansa tyytymättömiä leikkauksen lopputulokseen. Useimmiten syynä on kivun jatkuminen leikatussa nivelessä. Kipuoireilu voi johtaa pitkittyneeseen lääkekäyttöön, mikä taas altistaa lääkkeiden haittavaikutuksille.

Rajamäki tutki väitöskirjassaan reseptillä ostettavien kipulääkkeiden käytön muutoksia ja pyrki havaitsemaan riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä kivun ja kipulääkkeiden käytön jatkumiseen leikkauksen jälkeen. Lääkekäyttöä tarkasteltiin tutkimuksessa kahden vuoden ajalta ennen polven tai lonkan tekonivelleikkausta sekä kahden vuoden ajalta tekonivelleikkauksen jälkeen.

– Kipulääkkeiden käyttö yleistyy ennen tekonivelleikkausta ja vähenee sen jälkeen, kuten voi olettaakin. Näyttää kuitenkin siltä, että lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen kipulääkkeiden käyttö vähenee enemmän, Rajamäki kertoo.

Tutkimuksen päätavoitteena oli havaita riskitekijöitä, jotka ennustavat kivun tai kipulääkkeiden käytön pitkittymistä. Merkittävimmiksi riskitekijöiksi nousivat tulosten mukaan ylipaino, diabetes, useat samanaikaiset pitkäaikaissairaudet sekä kipu-, masennus- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö ennen leikkausta.

Yleisin käytetty kipulääke oli tulehduskipulääke, mutta myös parasetamolin ja miedon opioidin käyttö oli varsin yleistä. Toisaalta suuri osa potilaista ei käyttänyt mitään reseptikipulääkkeitä ennen leikkausta. Esimerkiksi kolme kuukautta ennen leikkausta alle puolet potilaista osti reseptikipulääkkeitä. Vuoden kuluttua leikkauksesta neljäsosa potilaista osti jotakin reseptikipulääkettä.

Yhdysvalloissa yleistynyttä kipulääkeriippuvuutta ei havaittu Rajamäen tutkimuksessa.

– Vaikka leikkauksesta kotiutuessa monet potilaat käyttivät aluksi opioideja eli vahvoja kipulääkkeitä, potilaat eivät näyttäneet jäävän niistä riippuvaisiksi. Tämä on erittäin ilahduttava havainto, sanoo Rajamäki.

Tietoa kivun riskitekijöistä voidaan hyödyntää potilasneuvonnassa ennen leikkauspäätöstä.

– On kuitenkin tärkeä huomata, että myös riskiryhmissä kipulääkkeiden käyttö oli leikkauksen jälkeen vähäisempää kuin ennen leikkausta. Mikäli leikkaukseen päädytään, tulisi riskinarvion perusteella valikoiduille potilaille järjestää yksilöllistä kivunhoidollista seurantaa, Rajamäki toteaa.

Lääketieteen lisensiaatti Tuomas Rajamäen ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja Risk factors for persistent pain and analgesic use following hip and knee replacement tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 2. syyskuuta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)