Suomalaisten aktiivisuus työmarkkinoilla on elokuussa pompannut yhtäkkisesti. Oikotie Työpaikat -palvelussa on ollut elokuussa kävijöitä 23 prosenttia enemmän kuin vastaavaan aikaan viime elokuussa. Palvelun kautta on nyt elokuussa haettu töitä viikoittain keskimäärin 19 prosenttia useammin vuodentakaiseen verrattuna. Yhtäkkinen tilanne johtunee ainakin osittain siitä, että työpaikan saaminen on Suomessa nyt poikkeuksellisen helppoa. Tilastokeskuksen mukaan nuorten eli 15–24-vuotiaiden työttömyysaste on laskenut noin kymmeneen prosenttiin. Palkat olivat kesäkuussa keskimäärin kuusi prosenttia isompia kuin vuosi aiemmin. Työmarkkinoiden suurin ongelma on työvoimapula. Pahimmasta työvoimapulasta kärsivien ammattien koko kärkikymmenikkö on hoiva- ja terveysalaa. Tilanne on hyvin poikkeuksellinen. Eniten pulaa on lähihoitajista, sairaanhoitajista ja terveydenhoitajista sekä sosiaalityön erityisasiantuntijoista.

Suomalaisten into vapaita työpaikkoja kohtaan on pompannut yhtäkkisesti nyt elokuussa. Se ennakoi myönteistä Suomen työllisyydelle. Tilastokeskuksen mukaan heinäkuun jälkeen Suomessa on työssäkäyviä 50 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä on 12 000 vähemmän.

Oikotien Työpaikat-palvelussa on ollut nyt elokuussa kävijöitä 23 prosenttia enemmän kuin vastaavaan aikaan viime elokuussa. Palvelun kautta on elokuussa haettu töitä viikoittain keskimäärin 19 prosenttia useammin vuodentakaiseen verrattuna.

– Suomalaiset ovat elokuu huomioiden nyt poikkeuksellisen laajasti liikekannalla. Äkillinen aktivoituminen johtunee ainakin osittain siitä, että uuden työpaikan saaminen on Suomessa nyt poikkeuksellisen todennäköistä. Palkanmaksajat palkkaavat merkittävissä määrin. Se kehitys alkoi jo viime vuonna, Oikotie Työpaikkojen johtaja Joonas Pihlajamaa kertoo.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa maksettavat palkat ovat nyt keskimäärin 6,2 prosenttia isompia kuin vuosi sitten. Nuorten eli 15–24-vuotiaiden työttömyysaste on laskenut noin 10 prosenttiin.

– Nuorten työllistymisen tehostuminen kertoo kovasta imusta työpaikoilla, koska perinteisesti nuorten työllistymistä hankaloittaa se, että heillä työura on vasta alussa. Palkat ovat sahanneet tänä vuonna ylös-alas, mutta kesäkuussa kasvua oli toukokuustakin 0,6 prosenttia. Suomalaisen työllisyyden suurin ongelma onkin tällä hetkellä työvoimapula, Pihlajamaa sanoo.

Myös varttuneempien työssäkäyvien työllisyys on kohentunut jatkuvasti, kun katsotaan pidempää aikaväliä. Tilastokeskuksen mukaan 55–64-vuotiaiden työvoimaosuus on kasvanut vuodesta 2009 noin 15 prosenttiyksikköä.

– Työpaikkojen etsiminen kertoo siitä, että ihmiset kantavat huolta työsuhteistaan ja myös etsivät uutta. Kansainvälisesti on puhuttu jopa niin sanotusta “great resignation” -aallosta, jossa ihmiset aktiivisesti irtisanoutuvat ja hakevat uutta työtä. Samalla ilmassa on epävarmuuksia, kuten energiahuolet ja inflaatio. Työelämässä paljon riippuu siitä, jatkavatko työnantajat rekrytointien tekemistä myös syksyllä. Nyt ei työnantajan kannata turhaan jarruttaa, vaan katsoa oman toiminnan realiteetteja. Koska kilpailu osaajista on kovaa, himmaajat pelaavat nyt kilpailijoidensa pussiin, Pihlajamaa toteaa.

Oikotien Työpaikat-palvelussa erityisen paljon työnhakijoita kerääviin aloihin lukeutuvat tällä hetkellä muun muassa henkilöstöhallinto, pankki- ja rahoitusala, markkinointi sekä kulttuuri- ja humanistinen ala.

Valtiollinen ammattibarometri kertoo, että työvoimapula-ammattien koko kärkikymmenikkö on hoiva- ja terveysalaa. Sote-alan kärsittiin merkittävästä työvoimapulasta jo ennen pandemiaa, joka eskaloi tilanteen avoimeen kriisiin.

– Kyse on puhtaasti suomalaisesta ongelmasta. Sitä ei voi selittää kansainvälisillä suhdanteilla. Sote-alan kriisi johtuu omista rakenteistamme, kuten työn sisältöön ja johtamiseen liittyvistä toimintatavoista. Jos niitä ei ratkaista, ei ole syitä olettaa, että kriisi helpottaisi. Toki myös palkkaus on terveys- ja sosiaalialalla jäykkää, mutta niin on monella muullakin toimialalla, eikä niillä kärsitä vastaavasti, Pihlajamaa muistuttaa.

Kipeimmin Suomessa tarvitaan lähihoitajia, sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia sekä sosiaalityön erityisasiantuntijoita. Seuraavana listalla ovat ylilääkärit ja erikoislääkärit sekä yleislääkärit. Kymmenen kärkeen mahtuvat myös lastentarhanopettajat, kuulontutkijat ja puheterapeutit, hammaslääkärit, kodinhoitajat sekä psykologit.

Hoiva- ja terveysalan työsuhteista on koronakriisin puhjettua irtisanoutunut huomattava määrä työvoimaa. Esimerkiksi viime keväänä Tampereen ja Oulun yliopistollisista sairaaloista irtisanoutui useita kymmeniä tehohoitajia.

– Sitä, minne sote-alan irtisanoutuneet osaajat ovat siirtyneet, ei vielä ole varmaa tietoa. Osa heistä on todennäköisesti vaihtanut muualle palvelualalle. Osalla on ehkä ollut takataskussa toinen ammatti, johon on palattu. Ja osa varmasti siirtyy alan sisällä julkiselta puolelta yksityisille työnantajille, mikä ei sinänsä vähennä alan työvoimaa, mutta on ongelma julkiselle terveydenhuollolle, Pihlajamaa kommentoi.

Ammattibarometri listaa työvoimapula-ammattien lisäksi myös ylitarjonta-ammatit. Ylitarjontaa on Suomessa etenkin toimistotyöntekijöistä ja yleissihteereistä. Muita selkeitä ylitarjonta-ammatteja ovat toimittajat, graafiset ja multimediasuunnittelijat, matkatoimistovirkailijat sekä vaatturit ja pukuompelijat. Sote-alan lisäksi koronapandemia rokotti voimakkaasti matkailu- ja ravintola-alaa. Koronakriisin hellitettyä alan ammattilaisten ylitarjonta on muuttunut nopeasti työvoimapulaksi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)