Suomen merialueella elää hieman yli kuusikymmentä kalalajia. Itämeri on murtovesi, minkä vuoksi siinä esiintyy niin makeanveden kaloja kuin valtamerilajejakin. Silakan ja ahvenen lisäksi Itämerestä löytyy monia tuntemattomampiakin kaloja.

Monet vaelluskalat vierailevat mielellään Itämeressä. Niistä tunnetuimpia ovat lohet ja taimenet, mutta Itämerestä löytyy myös sellaisia lajeja kuin seipi, vimpa ja miekkasärki. Ne kuuluvat särkikalojen heimoon. Seipin ruumis on matala, mutta muuten se muistuttaa särkeä. Se asuu meressä talvisin, ja lähtee kesällä virtaaviin vesiin kutemaan. Vimpa on siniharmaa ja muistuttaa lahnaa. Se syö toisten kalojen mätiä ja tekee pitkiä vaelluksia meren pohjassa.

Miekkasärjen suu osoittaa ylöspäin ja se on saanut nimensä miekan terää muistuttavasta ulkonäöstään. Se viihtyy pintavesissä. Vaelluskalat ovat uhanalaistuneet Suomessa jokien patoamisen, vesistörakentamisen ja ravinteisuuden lisääntymisen myötä.

Särkikaloja ovat myös sorva, mutu ja pasuri. Niistä sorva muistuttaa eniten särkeä tanakalla muodollaan. Se syö vesikasveja, kuten myös lahnan kaltainen pasuri, joka viihtyy rehevissä vesissä. Matala ja pyöreänmallinen mutu on hauska kalakaveri. Se liikkuu kesäisin kivi- ja sorapohjaisissa rantavesissä, ja on niin utelias, että saattaa tulla nyppimään rantavedessä seisojan säärikarvoja ja jopa ottaa ruokaa ihmisen kädestä.

Ahvenen tuntemattomampia serkkuja ovat teisti, elaska ja kivinilkka.

Teisti on ankeriasta muistuttava pohjakala, joka piilottelee kivenkoloissa. Elaska näyttää pitkäksi kasvaneelta mateelta ja elää Itämeren syvissä osissa. Sitä ei juuri näe, minkä vuoksi se on jäänyt tuntemattomaksi. Madetta muistuttava pohjakala on myös kivinilkka, joka on hyvä ruokakala.

Pohjalla viihtyviä lajeja ovat myös imukala ja rasvakala. Ihminen näkee niitä harvoin, sillä ne elävät koko elämänsä meren pohjassa. Imukala on limainen möhkäle, rasvakala taas hyytelömäinen ja kulmikas. Molemmat takertuvat vatsansa imukupeilla tiukasti merenpohjaan, jossa ne saalistavat.

Ohuet särmäneula ja siloneula ovat merihevosen sukulaisia ja käyttäytyvät samalla tavoin kuin trooppinen sukulaisensa. Siloneula muistuttaa enemmän matoa kuin kalaa, kun taas särmäneulan ihoa peittävät luulevyt. Nämä kummajaiset oleilevat rakkolevän suojissa ja imevät sieltä planktonia suuhunsa.

Rakkolevän suojissa asuu myös pitkänmallinen vaskikala. Sen pyrstö on ohut ja vatsa- ja selkäevät koostuvat piikeistä. Vaskikala vaatii ainakin viiden promillen suolapitoisuuden, minkä vuoksi sen yleisyys Itämeressä riippuu meren suolatasosta.

Kaikkein pelottavin Itämeren kala-asukki on nokkakala. Se kasvaa yli puolimetriseksi ja muistuttaa haukea. Nokkakalan kapea nokka on täynnä teräviä hampaita, ja se saalistaakin muita kaloja, muun muassa silakoita.

Nokkakalaa voi tavata Itämeressä kesäisin, sillä se tulee silloin Suomeen kutemaan. Nokkakalan luut ovat vihreät.

Elli Kummala