Neil Young aiheutti pienimuotoista kuohuntaa, kun veteraanirokkari veti musiikkinsa Spotifysta. Tämä taas herätti pieniä laineita Twitterissä. Tiivistäen: osa ihmisistä ihmetteli, kuka tällainen Neil Young on, mikä taas sai rockpuristit villiintymään ja vetämään yleissivistyskortin farkkujensa takataskusta.

Aika ajoin, oli asia sitten mikä tahansa, esiin nousee kysymys, mitä kuuluu yleissivistykseen. Se on kaiketi ikuisuuskysymys, johon ei koskaan löydetä kaikkia tyydyttävää vastausta.

Kielitoimiston sanakirja antaa yleissivistykselle seuraavan määritelmän: pohjasivistys joka muodostuu kasvatuksen antamista ja koulussa opituista tiedoista, taidoista ja hyvistä tavoista.

Tuohon melko laveaan määritelmään tukeutuen voisi suhteellisen perustellusti todeta, että Neil Young ei ole yleissivistystä, vaikka varsin merkittävä musiikintekijä onkin 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja 2000-luvun alussa ollutkin.

Missä vaiheessa ylipäätään artistista tai bändistä tulee kansakunnan kaapin päälle nostettua yleissivistystä? Missä vaiheessa musiikin tekijä on niin merkittävä, että hänet on syytä tuntea, vaikka ei olisikaan erityisen kiinnostunut musiikista?

Populaarimusiikki sellaisena kuin se tänä päivänä käsitetään on varsin nuori, sillä on ikää vajaa sata vuotta. Jos historiallisella janalla liikutaan vähänkään pidempiä pätkiä, monet merkittävätkin musiikki-ilmiöt ja -aikakaudet jäävät korkeintaan alaviitteiksi. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista nähdä vaikkapa kolmen sadan vuoden päähän tulevaisuuteen, mitkä artistit ja aikakaudet silloin nostettaisiin populaarimusiikista esiin.

Itse elän ja hengitän musiikkia. Se on yksi peruskivistä omassa sinänsä mitättömässä elämässäni. Musiikillinen sivistys ja laajakatseisuus on mielestäni hienoa, mutta aika harvat asiat populaarimusiikissa lopulta taitavat olla yleissivistystä.

The Beatles, Elvis Presley ja Bob Dylan voitaneen lukea yleissivistyksen piiriin, mutta siinäpä se taitaa olla. Katsotaan sitten parin sadan vuoden päästä, miltä tilanne näyttää.

Ilkka Lappi