Kupittaan siirtolapuutarhan sulkemisaie eteni jälleen joulukuussa, kun Turun kaupunginhallitus päätti, että kaupungin uusi yleiskaava sallisi nykyiselle siirtolapuutarha-alueelle esimerkiksi asuintalojen rakentamisen, mutta osa alueesta olisi kuitenkin säilytettävä ja muutettava yleiseksi puistoksi.

Siirtolapuutarhan suunniteltua siirtoa Koroisiin vastustetaan niin palstalaisten kuin monien kaupunkilaistenkin toimesta. Yksi syy vastustamiseen on muun muassa vetoaminen palstoilla kasvaviin harvinaisiin tai jopa uniikeiksi väitettyihin kasveihin.

Onko kasvien siirto kuitenkaan vaarallista tai täysin mahdotonta?

– Kaikkien kasvien siirtäminen toiseen paikkaan on ainakin periaatteessa mahdollista. Onko se sitten taloudellisesti järkevää? Tätä pitää arvottaa tapauskohtaisesti, toteaa Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Simo Laine.

Vuonna 1935 perustetun Kupittaan siirtolapuutarhan kasvillisuutta on kartoitettu Luonnonvarakeskuksen ja Hämeen ammattikorkeakoulun yhteistyönä osana kansallista kasvigeenivaraohjelmaa. Siirtolapuutarhan säilyttämisen adressissa esitetään, että lakkauttaminen tuhoaisi palstojen kasvien ja eläinten muodostaman poikkeavan monimuotoisen kaupunkialueen, joka pitää yllä viljellyn maaperän tervettä eliötoimintaa. Siirtolapuutarhan kasviston inventoinnista Turun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla ei ole varmuutta, mutta moninaisuutta siellä on Laineen mukaan varmasti.

– Siirtolapuutarhassa kasvaa myös luonnonvaraisia kasveja, jotka voivat olla viljelyalkuperää tai kotimaisia. Vuosikausia alueella kasvaneet kasvikannat ovat sopeutuneet kasvuympäristöönsä. Näidenkin siirto on kyllä periaatteessa mahdollista, mutta olosuhteet uudessa kasvupaikassa eivät välttämättä ole niiden kasvulle suotuisat. Ilmasto- ja maaperäolosuhteet sanelevat, mitä voi siirtää ja miten siirto onnistuu, Laine avaa.

Vaikka kasvien siirtäminen Kupittaalta Koroisiin on mahdollista, on se haastavaa varsinkin puiden osalta.

– Pienemmät kasvit, kuten perennat ja monivuotiset hyötykasvit, ovat siirrettävissä, kuten myös pensaat huolellisesti tehtynä. Vanhojen, isojen puiden siirtäminen paikasta toiseen on sen sijaan hankalaa ja kallista, luonnosta siirto jopa mahdotonta. Tosin tarpeeksi arvokkaaksi katsottuja puita on siirretty maailmalla jopa helikopterin avulla, Laine kertoo.

Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys huomauttaa alueen säilytysvaatimuksessaan myös runsaan pölyttäjien joukon. Viherympäristöliiton mukaan pölyttäjien määrä on vähentynyt maailmalla yleisesti siten, että sukupuutto uhkaa noin 16 prosenttia selkärankaisista pölyttäjistä.

Siirtolapuutarhan eläimistönkään inventoinnista ei ole varmuutta.

– Löytyisikö sieltä Suomessa harvinaisia tai jopa uhanalaisia lajeja? En tiedä. Yleisesti ottaen puutarhat kuitenkin tukevat alueen eläimistön moninaisuutta, Laine tiivistää.

Saana Sjöblom-Hasselblatt