TurkulaissyntyinenEmil Wikström (1864–1942) oli suomalaisen taiteen kultakauden kärkinimiä yhdessä Akseli Gallen-Kallelan, Jean Sibeliuksen sekä Eino Leinon kanssa. Tuolloin suomalaiselle kuvataiteelle, musiikille ja kirjallisuudelle luotiin omaa kansallista ilmettä.

Wikström pääsi vuonna 1877 lähetiksi Turun lennätintoimistoon. Hän harrasti vapaa-aikanaan veistoa ja pääsi töissä toteuttamaan lahjojaan. Hän leikkasi nimileimasimia puuhun ja lahjakkuus havaittiin myös laajemmin. Isänsä nuorena menettänyt Emil oli varsin vaatimattomista oloista kotoisin ja niistä lähtökohdista oli turha haaveilla taidealan kouluista ilman ulkopuolista apua. Hän sai kuitenkin Turun kulttuuripiireistä taloudellisia tukijoita ja pääsi opiskelemaan koristeveistoa Turun taideyhdistyksen piirustuskouluun vuonna 1881.

Turusta hän pääsi jatkamaan opintojaan jo vuonna 1882 Helsinkiin, silloiseen Suomen Taideakatemian kouluun. Helsingissä hän ystävystyi muun muassa Gallen-Kallelan kanssa.

Wikströmiä pääsi vuonna 1883 Senaatin myöntämän stipendin turvin Wienin Taideakatemiaan. Vuonna 1885 Gallen-Kallela houkutteli hänet Pariisiin Académie Julianiin. Hän jatkoi opintojaan vuosikymmenen lopulla vielä uudestaan Wienissä ja Pariisissa. Sen jälkeen Wikström oli valmiina astumaan Suomen taidemaailman eturiviin. Vuonna 1893 hän voitti veistoskilpailun Säätytalon päätykolmiosta, jonka aiheena oli Porvoon valtiopäivät vuonna 1809.

Wikström vakiinnutti nopeasti pian asemansa julkisten monumenttien veistäjänä. Hän nousikin Suomen maineikkaimmaksi kuvanveistäjäksi.

Hänen varhaisiin töihinsä kuului Turun Säästöpankille vuonna 1891 tehty kolmiosainen Kauppa, Teollisuus ja Säästäväisyys -veistossarja. Työnjälkeä voi ihastella Kristiinankadun ja Linnankadun kulmassa. Taiteilija asui silloin Pariisissa ja hän saapui Turkuun varta vasten toteuttamaan voittamansa suunnittelukilpailun. Hänen tunnetuimmat työnsä löytyvät kuitenkin Helsingistä, kuten rautatieaseman Lyhdynkantajat, Kansallismuseon edessä päivystävä graniittikarhu ja Lönnrotin ja Snellmanin muistomerkit.

1920-luvulla mestarin asema kansallisena julkisen taiteen ikonina hiipui ja estradille astui toinen turkulainen, Wäinö Aaltonen. Wikströmin kansallisromanttinen ateljeekoti Visavuori sijaitsee Pirkanmaan Sääksmäessä. Alkuperäinen tulipalossa tuhoutunut hirsinen Visavuori innoitti myös Gallen-Kallelaa ja Sibeliusta rakennuttamaan omat erämaa-ateljeensa.

Heikki Möttönen