Viime vuodet Eetu Korhosen elämässä ovat kietoutuneet vahvasti kahvin ympärille. Puolisonsa Annika Hotin kanssa hän pyörittää neljättä vuotta Turun taidemuseon yhteydessä toimivaa Café Victoria. Sitä ennen Korhonen polki muutaman vuoden ajan pariskunnan yhteistä kahvilapolkupyörää Kaffillaria.

Korhosen kahvilayrittäjyyden huomioiden on yllättävää, että vielä kymmenen vuotta sitten hän ei juonut lainkaan kahvia. Kahvin hän löysi muutama vuosi sitten, kun hän ja Hotti asuivat Barcelonassa.

– Olin kyllä kiinnostunut kahvilakulttuurista, mutta aloin juoda kahvia vasta Barcelonassa. Siellä pomoni kysyi, että keitetäänkö kahvit, enkä kehdannut kieltäytyä, kun osittain Barcelonaan muuton taustalla oli halu tutustua paikalliseen kahvilakulttuuriin, Korhonen muistelee.

Ylipäätään Korhosen päätyminen ravintola-alalle on monen asian summa. Nuoruudessaan Korhonen työskenteli pizzeriassa, mutta varsinaisesti ravintola-alalle hän päätyi asuessaan Reykjavikissä.

– Islantiin lähdimme seikkailun ja kokemusten haun vuoksi. Opiskelin siellä ihan muuta alaa, mutta ajattelin, että töitäkin pitäisi opiskelun ohessa tehdä. Pääsin töihin pienen hotellin ravintolaan, jossa sai tehdä monipuolisesti kaikenlaista sekä ravintolan, baarin että keittiön puolella, Korhonen kertoo.

Ulkomailla vietettyjen vuosien ja niitä seuranneiden Kaffillari-vuosien aikana Korhosen ja Hotin ajatukset yrittäjyydestä kirkastuivat. Niinpä kahvilayrittäjyys Café Victorin puikoissa on Korhosen mukaan luontaista jatkumoa aiemmalle.

– Pyörittelimme ajatusta omasta kahvilasta jo monta vuotta sitten. Tosin meillä oli haaveena kivijalkakahvila, mutta se toteutuikin sitten jykevässä graniittilinnassa.

Taidemuseon yhteydessä toimimisessa Korhonen näkee monia hyötyjä.

– Se on turvallinen ympäristö, josta oli varsinkin yrittäjätaipaleen alussa hyötyä, kun oli ihmisvirtaa lähellä. Ajan myötä olemme omalla tekemisellämme saaneet kanta-asiakkaita, jotka eivät muuten ehkä kävisi museossa.

Korona-aikana Korhonen ja Hotti ovat monien muiden yrittäjien tavoin joutuneet käyttämään luovuuttaan. Heidän tapauksessaan se tarkoitti villivihanneskurssien tekemistä verkkoon. Suunnitelmissa on myös järjestää villiyrttiretkiä toukokuussa, sikäli kun koronarajoitukset sen mahdollistavat.

Villiyrttien maailmaan hyppääminen ei tapahtunut aivan sattumalta. Hotti on opiskellut ammattiopisto Liviassa Tuorlassa luonnonvaratuottajaksi.

– Villiyrtit ovat kiinnostaneet meitä jo pidemmän aikaa. Se on sellainen asia, joka varmaan olisi jollain tavalla tullut osaksi kahvilatoimintaamme ennemmin tai myöhemmin, mutta korona vauhditti asioiden tapahtumista, Korhonen tuumii.

Kolme villiyrttiä

❶ Litulaukka. Maistuva ja maukas.

❷ Maitohorsma. Monikäyttöinen rentun ruusu.

❸ Ukonpalko. Sopii vaikka parsakaalin korvikkeeksi.

Ilkka Lappi