Kun tapahtuma-alan yrittäjä Kerttu Lehto vuonna 1990 syntyi, ei Kerttu-nimi ollut jonoksi asti. Tuolloin Kertun kutsumanimekseen sai vain 19 suomalaista. Lehdon vanhemmille Kerttu-nimen antaminen oli kuitenkin suhteellisen helppo päätös.

– Molemmat vanhempani, iskä varsinkin, ovat intohimoisia luontoihmisiä. Minulle harkittiin nimeksi myös Kukka-Maariaa, mutta olen tyytyväinen, että minusta tuli Kerttu, Lehto kertoo.

– Kerttu tuli oikeastaan sen vuoksi, että sukunimi on Lehto. Lehtokerttu on pikkulintu, joka on vaatimattoman näköinen, mutta laulaa kauniisti.

Isällä on tyttärelleen myös lempinimi.

– Iskä kutsuu minua Kertsaksi. Hän aloitti kutsumaan minua Kertsaksi vastavetona, kun aloin kutsua häntä iskäksi. Hän ei oikein pitänyt iskästä, mutta molemmat lempinimet jäivät elämään ja nykyään niihin on neutraalimpi suhde, Lehto sanoo.

Luontoteema on seurannut laajemminkin perheen lasten nimissä.

– Pikkuveljeni nimi on Aarni.

Kerttu-nimi oli varsin suosittu sata vuotta sitten. 1920-luvun alkupuolella se oli yksi yleisimmistä tyttölasten etunimistä. 2000-luvulla nimen suosio on jälleen ollut hiljalleen kasvussa.

Lehdon lapsuudessa hän ei ollut iloinen harvinaisesta nimestään.

– Lapsena kaikista erikoisista asioista, esimerkiksi nimestä, kiusataan. Aikuistumisen myötä olen ollut tosi iloinen nimestäni, Lehto kertoo.

Vaikka Lehdon nimi on hänen ikäisissään harvinainen, on hän aikuisena muutamia kaimoja bongannut.

– Varsinaisesti lähipiirissä ei ole kaimoja, mutta tutun tuttuina on. Olen esimerkiksi aktiivinen larppiporukoissa ja niissä piireissä on muitakin Kerttuja.

Lehto on ortodoksi. Hänellä ei virallisesti ole nimipäivää, sillä Kerttua ei ortodoksikalenterista löydy.

– Silti minua onnitellaan 17. maaliskuuta, mikä on minusta hauskaa. Nimipäiviäkin olemme pienimuotoisesti juhlineet perheessä kesäisin, kun on toisen nimeni Marian nimipäivä.

Ilkka Lappi