Kaarinantien ja Littoistenjärventien ali rakennetaan uudet alikulkusillat, jotta jalankulkijat ja pyöräilijät pääsisivät turvallisemmin ja sulavammin liikkumaan Hämeentien viertä. Uusien alikulkujen rakentaminen käynnistyi johtosiirroilla Kaarinantien kohdalla ja näiden töiden valmistuttua viime viikolla työt siirtyvät nyt alikulkusiltojen rakentamiseen.

Ensimmäinen työvaihe alikulkujen rakentamisessa on kaivannon teko. Jotta kaivannossa työskentely olisi turvallista ja jotta voidaan varmistaa, että alikulku ei ala liikkumaan maan paineesta, tehdään alikulkusillan ympärille ensin teräsponttiseinät ja alue syvästabiloidaan kalkin, sementin ja kipsin seoksella.

– Teräspontiseinän maahan lyönnin eli niin sanottujen pontituksen aiheuttama tärinä ja melu kuuluu työn luonteeseen. Ne voivat tuntua epämiellyttäviltä, mutta rakenteisiin työstä aiheutuvilla tärinöillä ei ole vaikutusta. Tärinöitä seurataan ja valvotaan niin, että ne pysyvät annetuissa raja-arvoissa, toteaa projektipäällikkö Juha Sillanpää Väylävirastolta.

Suomessa tärinäohjearvot on määritelty Suomen Rakennusinsinöörien liiton Rakentamisen aiheuttamat tärinät -suositusten mukaisesti. Vaikka tärinän taso pysyy huomattavasti sallittujen rajojen alla, se tuntuu kuitenkin aina epämiellyttävältä. Osa ihmisistä kokee jo 1–5 mm/s lyhytaikaisen, matalataajuisen louhintatärinän häiritsevänä. Rakenteille ei voi näillä arvoilla aiheutua vahinkoa.

Molempien rakennettavien alikulkujen kaivantojen seinät tuetaan ensin teräsponteilla. Teräsponttiseiniä käytetään tilapäisesti rakennuskaivantojen tukemiseen ja ne lyödään maahan samantyyppisillä koneilla kuin lyöntipaalut. Työvaiheessa käytetty kone ja itse pontitus aiheuttavat melua. Pontituksen työvaihe kestää noin kaksi viikkoa.

Aurajokilaakson kohdalla savipatjan paksuus on useita kymmeniä metrejä. Tällä alueella alikulkusillat perustetaan syvästabiloinnin varaan. Alueella on suoritettu etukäteen saven stabiloitavuustutkimukset, joiden perustella on valittu sopivat sideaineet.

Syvästabilointi tapahtuu käytännössä niin, että halkaisijaltaan 70-senttinen vispilä työnnetään saveen määrättyyn syvyyteen. Vispilää pyöritetään ja nostetaan ylöspäin samalla kun sen kautta maahan sekoitetaan sideainetta, joka lujittaa saven kantavaksi pilariksi. Pilareista muodostetaan lamelleja, jotka toimivat kantavan rakenteena ja samalla lujittavat savea sortumia vartaan.

– Itse stabilointi kestää vain muutaman viikon, mutta sen jälkeen alkaa niin sanottu ”odotusaika” – eli odotamme, että saveen sekoitettu sideaine lujittuu. Vasta tämän jälkeen voidaan siirtyä seuraavaan työvaiheeseen. Stabilointi on tärkeä osa rakennustyötä, ja E18 Turun kehätien toisen vaiheen rakentamisessa tulemme kaiken kaikkiaan tekemään noin 70 kilometriä pilaristabilointia, kertoo projektipäällikkö Ilkka Kaarakainen Kreatelta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)