Sydänkohtauksesta toipuvan potilaan pitkäaikaisennusteeseen voidaan vaikuttaa merkittävästi hyvällä lääkehoidolla, jos potilaat sitoutuvat siihen. Tutkimuksen mukaan infarktin jälkeen määrätyn kolesterolilääkkeen käytön lopettaminen lisäsi selvästi potilaiden kuolemia. Beetasalpaajista näyttävät hyötyvän kaikki sydäninfarktipotilaat.

Sydäninfarktin hoito on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana merkittävästi, erityisesti suonensisäisten hoitojen edistymisen myötä. Lisäksi sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyyn on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Sepelvaltimotauti on siitä huolimatta maailmanlaajuisesti yhä yleisin kuolinsyy.

Riskitekijöiden hyvä lääkehoito vaikuttaa sydäninfarktipotilaiden pitkäaikaisennusteeseen. Lääkehoitoihin kuuluvat muun muassa kolesterolilääke statiini ja joissakin tilanteissa beetasalpaaja. Potilaiden sitoutumisen lääkehoitoon on kuitenkin havaittu olevan vain välttävää. Aiemmissa tutkimuksissa jopa 5–20 prosenttia infarktipotilaista ei käyttänyt heille määrättyjä lääkkeitä lainkaan ja 20–50 prosenttia söi lääkkeitään vain epäsäännöllisesti tai lopetti ne ensimmäisen seurantavuoden aikana.

LL Jaakko Allonen on Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessaan selvittänyt sydäninfarktipotilaiden lääkkeiden käyttöä ja sen vaikutusta potilaiden kuolleisuuteen.

Tutkimuksessa selvisi, että vaikka 95 prosentille sydäninfarktipotilaista kirjoitettiin sairaalasta kotiutuessa statiiniresepti, vain vähän yli 60 prosenttia potilaista käytti statiinia säännöllisesti. Vajaa viisi prosenttia ei käyttänyt statiinia lainkaan ja yli 30 prosenttia käytti lääkitystä vain epäsäännöllisesti. Statiinia käyttämättömien potilaiden kuolleisuus oli tutkittavana ajanjaksona kolminkertainen verrattuna säännöllisesti statiinia käyttäviin.

– Säännöllisesti statiinia käyttävien kuolleisuus oli tutkimuksen tulosten mukaan 4,9 prosenttia, kun potilailla, jotka eivät käyttäneet statiinia, se oli 14,9 prosenttia, Allonen kertoo.

Tutkimukseen osallistuneista sydäninfarktipotilaista beetasalpaajia käytti ensimmäisen vuoden aikana säännöllisesti lähes 87 prosenttia potilaista, mutta kahdeksantena seurantavuotena vastaava luku oli vain 71 prosenttia. Tutkimuksen mukaan kuolleisuuden riski oli lähes kaksinkertainen, jos potilas ei käyttänyt beetasalpaajia.

– Beetasalpaajien merkitystä sydäninfarktin jälkihoidossa on kyseenalaistettu erityisesti matalan riskin infarktipotilailla, mutta heidän keskuudessaan kuolleisuuden riski oli edelleen 1,6-kertainen, mikäli potilas ei käyttänyt beetasalpaajaa, huomauttaa Allonen.

Viime vuosina on useammissa tutkimuksissa todettu, että tulehduskipulääkkeet eivät sovi sydäninfarktipotilaille, sillä ne lisäävät kuolleisuuden ja uusintasydäninfarktinkin riskiä. Silti osa sydäninfarktin sairastaneista käyttää reseptillä määrättyjä tulehduskipulääkkeitä.

– Yli puolet aineistomme potilaista osti reseptillä määrättyä tulehduskipulääkettä vähintään kerran infarktin jälkeen. Vaikka tieto tulehduskipulääkkeiden haitallisuudesta sydänpotilailla on lisääntynyt, tulehduskipulääkkeiden käyttö väheni vain hyvin vähän, Allonen täsmentää.

Tulehduskipulääkkeitä määrätään siis suosituksista huolimatta edelleen sydäninfarktipotilaille.

Allonen väittelee 13. marraskuuta Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Therapeutic factors contributing to the long-term survival of acute coronary syndrome patients.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)