Turun yliopiston ja Åbo Akademin psykologian tutkijoiden yhteistutkimus tarkasteli, vaikuttaako inhon tunne moraaliseen arviointiin eli siihen, pidettiinkö tekoa vääränä vai oikeana. Tulosten mukaan inho ei tee neutraalista teosta tuomittavaa.

Kuvittele seuraavanlainen tilanne: Lauran mies ei hyväksy, että Laura polttaa tupakkaa. Toisinaan Laura polttaa kuitenkin työpaikallaan, eikä kerro tästä miehelleen. Toimiiko Laura tällöin moraalisesti väärin, oikein, vai onko hänen tekonsa moraalisesti yhdentekevä? Miten vastaisit, jos tuntisit samaan aikaan voimakasta inhon tunnetta?

Tutkimuksen pääkirjoittaja, dosentti Jussi Jylkkä selittää inhon yhteyttä tuomittavana pidettyihin tekoihin.

– Aiemmissa tutkimuksissa on löydetty tukea ajatukselle, että jopa keinotekoisesti – kuten pilailukaupan pieruspraylla – tuotettu inho voisi tehdä ihmisistä moraalisesti tuomitsevampia. Tätä on selitetty evolutiivisella teorialla, että moraalinen tuomitseminen perustuisi samaan mekanismiin, jonka avulla vältämme taudinaiheuttajia kuten mädäntyneitä raatoja tai ulosteita. Vaikka jotkin yksittäiset tutkimukset tukevatkin tätä hypoteesia, hiljattaisessa meta-analyysissä eli eräänlaisessa tilastollisessa yhteenvedossa sille ei kuitenkaan löytynyt näyttöä.

Tutkimuksessa koehenkilöille tuotettiin inhon tunne laittamalla heidät katsomaan hyvin inhottavia kuvia tai videoita. Tämän jälkeen koehenkilöt laitettiin arvioimaan tilanteita, kuten kuvitteellisen henkilön salatupakointia.

– Aiempien tutkimusten keskeinen puute on, että niissä koehenkilöt ovat arvioineet tekoja, joita pidetään moraalisesti tuomittavina jo ilman mitään inhon tuottamista. Ne eivät siis voi vastata kysymykseen, voiko inho yksin tehdä moraalisesti yhdentekevästä teosta tuomittavan. Jotkut tutkijat kannattavat tällaista kantaa, vaikka sitä ei ole suoraan testattu. Tarkoituksemme oli paikata tämä aukko. Kehitimme tarinat itse ja testasimme etukäteen, että niitä todella pidetään moraalisesti neutraaleina, Jylkkä kertoo.

Tällainen moraalipsykologinen tutkimus liittyy kysymykseen tunteen ja järjen suhteesta. Jylkkä kertoo, että jotkut tutkijat kannattavat niin sanottua sentimentalismia, jonka mukaan ihmiset tekevät moraaliarvioita pelkän tunteen pohjalta. Jos näin olisi, ihmisten mielipiteisiin ja asenteisiin olisi turha yrittää vaikuttaa järkevästi – tunteisiin vetoava retoriikka toimisi paremmin. Jylkän ja kollegoiden tutkimus ei kuitenkaan tukenut tällaista kantaa.

– Teimme kaksi tutkimusta, ensimmäisen 87 henkilöllä ja toisen 510 henkilöllä. Tutkimme sekä hypoteesia, jonka mukana inho voimistaa jo ennestään tuomitsevia arvioita, että hypoteesia, jonka mukaan inho voi tehdä muuten neutraalista teosta tuomittavan. Kumpikaan hypoteesi ei saanut tukea, vaikka onnistuimme kyllä tuottamaan vastaajissa selkeän inhon tunteen. Otimme lisäksi huomioon esimerkiksi koehenkilöiden inhoherkkyyden ja poliittisen suuntauksen.

Lisäksi tutkimuksessa käytettiin niin kutsuttua bayesilaista tilastoanalyysiä, jonka mukaan oli hyvin todennäköistä, että inholla ei ole vaikutusta moraaliarvostelmiin.

Tutkimus siis osoittaa, että keinotekoisesti tuotettu inho ei suoranaisesti johda moraaliseen tuomitsemiseen.

– Voi silti olla, että esimerkiksi tekijän ulkonäkö vaikuttaa siihen, miten hänen tekoaan arvioidaan. Jatkossa olisi syytä katsoa, arvioidaanko samaa tekoa eri tavalla riippuen tekijän sukupuolesta, ihonväristä tai viehättävyydestä. Lisäksi on todennäköistä, että arviot perustuvat enemmän tunteeseen, jos ne joudutaan tekemään nopeasti. Kokeessamme koehenkilöillä oli rauhassa aikaa arvioida tilanteita, ja tällöin ihmiset toimivat yleensä järkevämmin, Jylkkä huomauttaa.

Tutkimus on julkaistu Cognition and Emotion -lehdessä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)