Suomessa perinteiset hirsitalot ovat vuosisatoja vanhojen käsityömenetelmien mukaisesti rakennettuja taloja vahvoista hirsistä. Perinnerakentaminen on yhä elossa, koska perinne on kulkeutunut esi-isiltämme nykypäivään. Perinteinen hirsirakentaminen on taito, joka siirtyy usein myös isältä pojalle.

Perinnehirsirakentaja Harri Oikarin suvussa on tehty perinteistä hirsirakentamista ainakin jo kolmessa sukupolvessa. Oikari oppi taitonsa isältään Voitto Oikarilta sekä isoisältään Ilmari Oikarilta.

– Isän puolen suku on Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, mistä löytyy enemmän alan taitajia. Olen ollut isäni opissa jo vuodesta 1988 ja veistänyt itsekin jo 32 vuotta. 71-vuotias isäni toimii vieläkin perinnehirsirakentajana ja korjaa yhä Lammilla vanhoja hirsitaloja. Isoisäni oli Kanadassa rakentamassa hirsitaloja vuosina 1930–39, mutta palasi sitten takaisin sotaan Suomeen, kertoo Oikari, joka kunnostaa vanhoja hirsirakennuksia ja rakentaa uusia perinteisin menetelmin.

Oikari pitää työssään tärkeänä perinteen säilyttämistä. Hirsirakentaminen on Oikarin päätyö, ja hän on kasvanut siihen jo lapsesta.

– Yhdeksänvuotiaasta asti olen ollut tässä touhussa mukana. On hienoa, että saadaan vanhoja rakennuksia pidettyä hengissä korjaamalla niitä. On nimenomaan tärkeää, että kauniita, vanhoja rakennuksia säilytetään. Samalla säilytämme rikasta kulttuuriperinnettä ja siitä jää seuraavillekin sukupolville ihasteltavaa.

Oikari muutti puoli vuotta sitten Turkuun lastensa perässä, ja häntä kiinnostaa myös alueen vahva hirsitalokulttuuri erityisesti Turun saaristossa.

– Uskoisin saaristossa olevan tarvetta paljon perinnehirsikorjaamiselle. Nykyään on todella vähän perinnehirsitekijöitä, se on katoava taito.

Vanhojen hirsitalojen kunnostamisessa käytetään sekä vanhoja että uusia hirsiä.

– Uudet veistetyt hirret ovat todella kestävät. Piiluveistetty hirsi on myös todella kaunis, ja moni haluaakin jättää sisäseinällä hirret näkyviin. Ulkopuolelta, erityisesti asuintaloissa sitten eristetään enemmän ulkopuolelta.

Hirsirakennukset voivat olla joskus todella huonossa kunnossa, mutta ne voidaan silti pelastaa. Oikari kertoo korjanneensa parhaimmillaan uuden hirsitalon niin, että siitä piti uusia kolme seinää.

– Korjauskohteina on hirsitaloja vuosien 1800–1950 väliltä. Hyvin paljon korjausta pyydetään 1900-luvun alkupuolen hirsitalojen kohdalla tällä hetkellä. Teen paljon myös uudempien ja vanhempien hirsimökkien laajennuksia. Paljon on myös vanhoja suojelukohteita, joihin ei saa tehdä uutta, mutta korjata vanhaa. Uudet hirret tehdään samanlaisiksi kun alkuperäisissä kohteissa.

Marianne Rovio