– Suhtaudun elämään positiivisesti. Minut on kasvatettu niin. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Ei ole oikeastaan mitään syytä, miksi ei voisi olla joka päivä positiivinen. Aina se ei tietenkään ole helppoa. Olen kiitollinen Jumalalle, että minulla on kaikki hyvin.

Näin tyhjentävästi vastasi Erol Ates kysymykseen, mistä kumpuaa hänen iloinen ja positiivinen elämänasenne. Sillä on iso merkitys Erolin nykyisessä työssä.

Nimi Erol Ates kuulostaa ehkä monille tuntemattomalta. Hän on kuitenkin – yhtään liioittelematta – eräs FC Interin organisaation tärkeimmistä taustatyöntekijöistä. Erol valmentaa, tarkkailee ja opastaa sinimustien tulevaisuuden lupauksia. Kaikki seuran potentiaaliset Veikkausliigapelaajat etenevät urallaan junioreista edustukseen Atesin valvovan silmän alla. On vaikea kuvitella vastuullisempaa tehtävää.

– Kiitos seuralle, kun antoi minulle jo nuorena ison vastuun. Yritän löytää ne pelaajat yhdessä muiden valmentajien kanssa, jotka ansaitsevat paikan edustusjoukkueeseen. Kaikki on kuitenkin kiinni pelaajasta itsestään. Me olemme vain auttamassa, mutta vuosi vuodelta nuorista on alkanut tulla parempia pelaajia.

Erol puhuu hämmästyttävän virheetöntä suomea, vaikka hän tuli tänne vasta vuonna 2007 murrosikäisenä täysin kielitaidottomana poikana.

– Olen kotoisin Turkista. Isäni oli monien muiden turkkilaisten tavoin Saksassa siirtotyöläisenä. Muu perhe, minä mukaan lukien, jäimme Turkkiin. Monet turkkilaiset miehet lähtevät ulkomaille. Ajatuksena on tienata rahaa perheelle sekä palata muutaman vuoden kuluttua takaisin kotiin.

Atesin perheen suunnitelmiin tuli muutos, kun Erolin isä muuttikin Suomeen.

– Kun oli 13-vuotias, asuin vielä Turkissa. Halusimme jälleen yhdistää perheen. Isäni halusi kuitenkin rauhallisempaan paikkaan, missä olisi vähemmän turkkilaisia. Hän päätyi Saksasta Suomeen 1990-luvun alussa. Sovimme, että vanhin poika eli minä tulisin ensin Suomeen. Muutin Turkuun ja halusin jäädä tänne.

Erolin alku Turussa oli haastavaa.

– Menin kouluun yläasteelle. En osannut suomea enkä juuri englantiakaan, mutta opin nopeasti suomen kielen. Turkissa kaikki lapset ja nuoret pelaavat jalkapalloa. Minäkin halusin pelata. FC Interin värit houkuttelivat ja seurassa pelasi paljon muitakin maahanmuuttajia.

Ates teki kovasti töitä, mutta ylempiin sarjoihin tie ei auennut. Interin lisäksi tutuiksi tulivat muun muassa Tuto, TPS, VG-62 ja Piffen.

– Kun loukkaantumisiakin tuli ihan riittävästi, Leo Tommila totesi, että minusta voisi tulla parempi valmentaja kuin pelaaja. Leo pyysi mukaansa ÅIFK:n valmentajaksi.

Tommilan ja Atesin yhteisestä matkasta tulikin hieman pidempi.

– On kaksi henkilöä, jotka ovat olleet minulle hyvin tärkeitä. Toinen on FC Interin Vesa Mäki ja toinen Tommila. ”Leksa” on ollut minulle suuri mentori. Opin todella paljon häneltä, miten ihmisiä ja ryhmiä kannattaa johtaa. Opin suomalaiset tavat sekä valmentajana että Suomen kansalaisena. Olen ikuisesti kiitollinen, että olen saanut tavata Tommilan.

Nyt Erolilla on taskussaan arvostettuja valmentajatutkintoja. Hän haluaa kuitenkin oppia vielä lisää.

– Olen käynyt paljon ulkomailla koulutuksissa. Joka kauden päätteeksi olen lähtenyt Espanjaan hakemaan lisää oppia. Se maa on mullistanut minun elämäni. Olen saanut nähdä, kuinka loogisesti asioita tehdään. Mutta Suomessakin on paljon ammattitaitoisia ihmisiä, joilta oppii paljon.

Jalkapalloon täydellisesti hurahtaneen Atesin päivät ovat pitkiä. Arki alkaa usein Turun Seudun Urheiluakatemian aamuharjoituksilla.

– Teemme yhteistyötä koulujen kanssa. Aikaa pitää jäädä myös kotitehtävien tekemiseen. Koulu pitää hoitaa, muuten loppuu harjoitteleminen edustusjoukkueen kanssa. Pitää olla myös varasuunnitelma, sillä vain harva yltää lopulta huipulle. Nuorista ei vielä tiedä kenestä tulee ammattilainen. Osa kehittyy myöhemmin, joten pitää tarjota mahdollisuus laajemmalle massalle. Pelkkä lahjakkuuskaan ei riitä, sillä pelaajalla voi olla siinä vaiheessa vain etumatkaa muihin verrattuna.

Ates kantaa vastuuta myös seuran reservijoukkueesta.

– Reservijoukkueessa pelaavat kaikkein parhaimmat A- ja B-juniorit aikuisten pelejä. Yhdessä harjoittelemalla taso saadaan paremmaksi. Osa pelaajista pääsee harjoittelemaan myös edustuksen kanssa.

FC Interin reservijoukkue pelaa Kolmosessa. Tavoite on nousta jossain vaiheessa Kakkoseen.

– Haluamme nousta, mutta ei pelaajien kustannuksella. Nousemme, kun aika on kypsä ja olemme riittävän hyviä. Nyt keskitymme pelaajien arkeen ja nostamme vaatimustasoa inhimillisesti. Loppupeleissä kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, se miten harjoittelet, syöt, nukut ja miten treenaat omalla ajalla. Tulevaisuus rakennetaan nuoruuden päälle.

Atesin valmennusfilosofiaan kuuluu auttaminen.

– On antoisaa auttaa nuoria pelaajia urallaan eteenpäin, saavuttamaan unelmaa. On hienoa olla siinä mukana.

Entä mitä tapahtuu tulevaisuudessa?

– Jossain vaiheessa ehkä haluaisin olla jonkun suurseuran päävalmentaja, mahdollisesti ulkomailla. Koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Enhän alun perin edes ajatellut, että minusta tulisi valmentaja. Vain Jumala tietää.

Hannu Tuominen