Viipurista kotoisin ollut näyttelijä Santeri Karilo (1908–59) esitti vuosien 1936–59 välillä lähes 30 elokuvaroolia, joista kaikkein tunnetuimmat olivat pääosat elokuvissa Anu ja Mikko (1940) sekä Evakko (1956). Karilo sai Jussi-palkinnon Evakon Aato Nikkasen roolistaan. Ville Salmisen ohjaama elokuva kuvasi karjalaisten evakkomatkaa.

Karilon eläytyminen rooliinsa oli luontevaa, sillä hän oli itsekin Karjalan evakko. Karilo ehti tutustumaan myös turkulaiseen teatterielämään ennen sotavuosia, kun hän oli kiinnitettynä Turun Työväen Teatteriin 1930-luvun lopulla.

Santeri Karilo kasvoi viipurilaisessa kauppiasperheessä. Hänen isänsä oli Valdemar Kiseleff, joten hänen perheensä suomensi sukunimensä monen muun emigranttiperheen tavoin. Santeri Karilo opiskeli näyttelemistä 1930-luvun alussa Viipurin musiikkiopiston näyttämötaiteen luokalla. Siitä syttyi lopullinen kipinä teatteritaiteeseen ja hän kuului Viipurin Työväen Teatterin näyttelijäkaartiin vuodesta 1932 lähtien. Hän siirtyi nopeasti kuitenkin Viipurin Kaupunginteatterin puolelle.

Vuonna 1936 matka vei Simpeleen Työväen Näyttämön johtajaksi ja vuonna 1937 hän siirtyi kokonaan toiselle puolelle Suomea, kun uusi työpaikka löytyi Turusta. Tuolloin vajaa kolmekymppinen Karilo siirtyi Eero Leväluoman johtamaan teatteriin, jonka status oli noussut 1920-luvulta lähtien.

Turussa Karilo näytteli kuitenkin vain yhden välikirjakauden, joka oli tuon ajan työsopimuksen muoto. 1940-luvulla hän näytteli ja ohjasi Kemi Teatterissa.

Karilo debytoi valkokankaalla jo vuonna 1936. Palavakatseiseksi kutsuttu Karilo sai roolin Risto Orkon ohjaamasta spektaakkelista VMV 6. Kyseessä oli Suomi-Filmin klassikoihin laskettava jännityselokuva, jossa uppouduttiin kieltolain, salakuljettajien ja merivartijoiden maailmaan. Karilo seikkaili salakuljettaja Kivalona. Vuonna 1940 Karilo sai nimi- ja pääosan Orvo Saarikiven ohjaamassa elokuvassa Anu ja Mikko. Myös se sijoittuu Karjalan maille, tarkemmin sanottuna Antrean kuntaan.

Yli rajan oli Vilho Ilmarin vuonna 1942 ohjaama draama, jossa Karilo tulkitsi lempeän inkeriläisen vartiopäällikön roolin. Elokuva tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun alun Suomen kaakkoiselle rajaseudulle. Hänen joutsenlaulunsa valkokankaalla oli Patarouva, joka valmistui vuonna 1959. Hän esiintyi uuden aallon ohjaajan, Maunu Kurkvaaran, ihmissuhdedraamassa Julius Kanniston roolissa.

Heikki Möttönen