Turun yliopiston entinen sosiologian professori Erkki Asp (1930–2010) johti oman tieteen alansa tutkimusta Turussa neljän eri vuosikymmenen aikana. Asp valittiin professoriksi vuonna 1968 ja hän jatkoi virassaan aina vuoteen 1995 asti. Hänestä tuli professori aikana, jolloin yliopistoissa oli erityisen paljon poliittisesti vasemman äärilaidan edustajia.

Asp itse ei marxismille juurikaan lämmennyt ja tämä pantiin merkille myös alan piireissä. Se ei estänyt häntä kuitenkaan tutustumasta kunnolla myös Neuvostoliiton, DDR:n sekä muiden itäisten kansandemokratioiden tiedemaailmaan.

Asp tunnettiin rohkeana persoonana, joka uskalsi tehdä jo nuorena omapäisiäkin ratkaisuja. Hän toimi nuorena miehenä Lahdessa opettajana ja keväällä 1955 hänelle tarjottiin vakituista opettajan virkaa. Hän ei kuitenkaan ottanut virkaa vastaan, vaan lähti kiertämään mopolla Saksaa. Innostuksen seikkailulleen hän sai kölniläislähtöiseltä ystävältään.

Hän sai menomatkalla myös ensikontaktinsa tulevaan kotikaupunkiinsa Turkuun, kun Bore-laiva kuskasi hänet lahden yli Ruotsiin. Saksassa Aspia odottivat väliaikaiset metallimiehen hommat. Matkalta karttui kokemuksia, kielitaitoa ja syntyi myös arvokkaita uusia sosiaalisia suhteita, joita hän hyödynsi myöhemmin myös tutkijana.

Tutkimuksissaan Asp tutki erityisesti johtajuuden käsitettä sekä työelämään liittyvää problematiikkaa. Hän keskittyi lisensiaattityössään metalli- ja puualan työläisten ammattiylpeyteen. Hänen väitöskirjansa aiheena vuonna 1965 olivat kuitenkin lappilaiset. Karjalan evakko perehtyi siis sosiologisesta näkökulmasta yleensäkin lappilaisuuteen.

Asp kehitti oman termin korporaatiokulttuuri, joka poikkesi valtavirran yritys- ja organisaatiokulttuurin käsitteistä. Tutkijana Asp korosti aina käytännön tärkeyttä. Hän totesikin, että pätevän teoreetikon ja tutkijan pitää ymmärtää käytännön asiat vielä niin sanottuja käytännön ihmisiä paremmin.

1980- ja -90-luvuilla Asp harjoitti tiivistä tutkimusyhteistyötä aasialaisten ja itäeurooppalaisten kollegojensa kanssa. Asp teki maailmalla liikkuessaan aina teräviä havaintoja ja analyysejä ympärillään elävästä ympäristöstä.

Vaikka Asp jäi eläkkeelle vuonna 1995, syntyi kirjallista tuotantoa hyvää tahtia. Osa kirjoista oli elämäkertapohjaisia ja ne käsittelivät muun muassa kansainvälisten suhteiden merkitystä. Vuonna 2007 hän julkaisi teoksen japanilaisen kulttuurin innovatiivisuudesta.

Heikki Möttönen