Turkulainen Max Sarin pokkasi heinäkuussa kaksi Eisner-palkintoa, kun hänen piirtämänsä Giant Days -sarjakuva palkittiin San Diegon Comic Con -tapahtumassa parhaan sarjakuvan ja parhaan huumorisarjakuvan kategoriassa.

Eisner on sarjakuva-alan arvostetuin palkinto, sarjakuva-alan Oscar. Olisi voinut luulla, että Sarin olisi pitänyt isot juhlat. Mutta hän juhli ostamalla metrilakua.

– Vihaan myöntää, mutta Eisnerin saaminen on ollut hirveän ahdistavaa. Huijarisyndroomani sanoo jatkuvasti, etten ole ansainnut Eisnereita. Ne olivat tunnustus kaikille muille, jotka ovat olleet Giant Daysia tekemässä, Sarin sanoo.

33-vuotiaan Sarinin tie Eisner-voittajaksi on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Omat epävarmuudet ja mielenterveysongelmat muun muassa ovat olleet asioita, joiden kanssa Sarin on joutunut tulemaan toimeen. Myös opiskelupaikat ja työpaikat ovat vaihtuneet tiuhaan.

– Ehdin parikymppisenä lopettaa piirtämisenkin kokonaan, kun totesin, ettei minusta ole siihen.

Lopetuspäätös syntyi, kun hän opiskeli Walesissa piirtämistä yliopistossa.

– Olin pienistä ympyröistä tullut. Olin kuin kinkku, joka tajusi, että nuo muutkin ovat kinkkuja. Osa siellä olleista oli vieläpä savustettuja kinkkuja, eli paljon parempia. Sain hermoromahduksen ja lopetin koulun kesken ja samalla taiteen tekemisen.

Piirtäminen ei kuitenkaan suostunut jättämään Sarinia. Muutaman kiertotien kautta hän päätyi takaisin Walesiin.

– Silloin menin ihan uudella asenteella. Minun ei tarvinnut olla enää kinkku. Tajusin, että maailmassa oli kaikenlaista lihaa ja kasviksia ja vaikka mitä. Oma identiteettini ei enää romahtanut, vaikka joku muu tekikin samaa kuin minä.

Kesällä 2015 iso pyörä pyörähti Sarinin kannalta suotuisaan suuntaan.

– Ehdin olla toisella Walesin reissulla vuoden. Sen jälkeisenä kesänä opettajani otti minuun yhteyttä ja kertoi, että minuun otetaan yhteyttä. Yhteydenotto tuli ja minun haluttiin tekevän pari testisivua tällaiseen sarjakuvaan kuin Giant Days. Tein ne ja sen jälkeen minut haluttiin palkata kokoaikaiseksi piirtäjäksi.

Ensimmäinen Sarinin piirtämä Giant Days ilmestyi syksyllä 2015. Sen jälkeen Sarin on piirtänyt kerran kuukaudessa ilmestyvää Giant Daysia täysipäiväisesti neljän vuoden ajan, lukuun ottamatta kahta taukoa. Pari kuukautta Sarin lepuutti hermojaan. Toinen tauko tuli, kun hän poti jännetuppitulehdusta.

– Yksi osa Giant Daysin rankkuutta on se, että alun perin sen piti olla puolen vuoden pesti, mutta se on nyt jatkunut neljä vuotta. Mutta olen hirveän etuoikeutetussa asemassa, koska minun ei tarvitse hakea elantoani muualta.

– Minua ketuttaa se, ettei Suomessa ole ihmisillä varaa tehdä sarjakuvaa tai muuta taidetta, ellei ole jo valmiiksi tunnettu taiteilija. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen pitäisi löytää vielä energiaa taiteen tekemiseen. Se on vaikeaa.

Tänä syksynä Sarinin elämässä kääntyy uusi luku, sillä Giant Daysin viimeinen numero ilmestyy Yhdysvalloissa lokakuun lopussa.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Sarinin tarvitsisi miettiä, miten leipänsä tienaa. Yhteistyö Giant Daysin käsikirjoittajan John Allisonin kanssa jatkuu.

– Häneltä on tulossa uusi sarjakuva, jonka piirtäjänä jatkan. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin Giant Days, mutta noin kymmenen vuotta ajassa eteenpäin, Sarin paljastaa.

Kuukausittain maaliskuusta 2015 ilmestynyt Giant Days on John Allisonin luoma ja käsikirjoittama sarjakuva, joka kertoo kolmesta yliopistoa käyvästä ystävästä. Giant Days seuraa heidän elämäänsä. Giant Days on draamakomedia, jossa liikutaan välillä myös arkielämän tuolla puolen.

Ensimmäinen Max Sarinin piirtämä Giant Days on numero seitsemän. Vuoden 2015 keväällä ja kesällä ilmestyneet kuusi ensimmäistä numeroa piirsi Lissa Treiman.

54 numeroidun numeron lisäksi Giant Daysista on neljä erikoisnumeroa.

Ilkka Lappi