Pieni Sisustusihme -ompelimon asiakkailta on varsinkin viimeisen kahden vuoden aikana tullut palautetta, että selkeästi arvostetaan oikean mittaista ja kokoista. Sama pätee niin kodin tekstiileissä kuin vaatteissa: ei haluta vain sinne päin, vaan että tuote on juuri, eikä melkein.

– On todella ihanaa huomata, että yksilöllisyyttä ja ekologisuutta arvostetaan, sanoo yrittäjä, sisustusompelija Miia Kortelainen, 41.

Asiakkaat ovat valmiit myös korjaamaan. Vaikka vaate olisi halpatuotantoa, sitä halutaan muokata omilla mitoilla.

– Lisäksi omaa elintilaa, kotia, arvostetaan.

Pienen sisustusihmeen yrittäjä päätyi alalle, koska ompeleminen ja kaikenlaiset käsityöt ovat olleet aina rakas harrastus.

Kortelainen haluaa, että jokaisella olisi hyvä olla kotona, ja myös päällä itselle sopivat vaatteet. Repertuaariin kuuluvat kaikki kodin tekstiilit, ja valikoimiin yrittäjä otti muutama vuosi sitten myös vaatteiden korjausompelun ja tuunauksen: esimerkiksi hihoja voi lyhentää ja mallia muuttaa.

– Kun 2009 suoritin sisustajan ammattitutkinnon, oli ainoa vaihtoehto yrittäjyys, sanottiin jo opintojen aikana. Toisaalta olen itsenäinen ja pystyn pitämään langat käsissäni.

Kortelainen tekee alihankintana verho-ompelua. Sitten on kaikkea laidasta laitaan: kastemekon kirjailua, verhoja, tyynynpäällisiä, pöytäliinoja, nojatuolien sekä rahien verhoilua.

Työ kattaa kaikki kodin perustekstiilit ja erikoisemmat työt, joita kaupasta ei saa.

Eniten verhoilutöitä tulee vanhoista, kokopuisista huonekaluista. Usein verhoilutyö halutaan vanhaa kunnioittaen.

– Verhopuolella muotia ovat lähes kaikki, mikä vain on yksilöllistä. Maku vaihtelee laidasta laitaan.

Kortelaisen tyypillinen työpäivä on asiakaspalvelua, ompelua ja sen lomassa äänikirjojen kuuntelua sekä hieman paperitöitä.

– Mukavia päiviä ovat. Tykkään tehdä käsillä, ja tämä on minulle samalla harrastus. Kotona harrastan kaikkia käsitöitä laidasta laitaan.

Intohimosta onkin tullut Kortelaiselle ammatti.

– Siinä ja siinä, mutta ihan pystyn elämään. Mitään ei minulta puutu. Kun ei ole perhettä, vain minä ja koira, niin se helpottaa paljon. Ja työtilat ovat kotona.

Kortelainen myöntää, että kyllä selkeästi ihmisten käsityötaidot ovat huonontuneet.

– Mutta siksihän meitä ompelijoita tarvitaan. Eihän kaikki voi kaikkea voi kaikki osatakaan, nainen pohtii.

Kortelainen muistelee erästä sattumusta työssään.

– Eräs pariskunta, joka soitti kysyi, josko teen vaunuun verhoilut. Ajatus meni itsellä tietenkin ensimmäisenä asuntovaunuun. No, he tulivat paikalle ja siinä sitten puhuttiin pitkät pätkät mitä teemme. Minä puhuin homeen kestävistä kankaista ja raskaana oleva äiti ihanan pehmoisista trikoista. Kerkesin kaikkea siinä höpöttämään, kunnes tuleva esikoisen isä totesi, että puhutaankohan me ihan samasta asiasta. Sitten kaikkia nauratti aika pitkän tovin, ja nopeasti saatiin se oikea, eli lastenvaunun verho, hoitoon, Kortelainen nauraa hersvyvästi.

– Kyllä, olen kuullut aika monelta, että taidan olla aika positiivinen ihminen, nainen miettii, ja nauraa taas.

Minna Saarinen