Kun suomalaiset kuulevat Uuno-etunimen ja elokuvan yhdistelmän, niin väistämättä mielleyhtymät johtavat herra Turhapuroon. Ennen kuin Vesa-Matti Loirin tulkitsema hahmo alkoi koheltamaan valkokankaalla, tunnettiin kaksikin suomalaisen näyttämötaiteen mestaria, jotka tottelivat samaa nimeä. Toinen oli Uuno Montonen, ja toinen Uuno Laakso. Jälkimmäinen näistä oli se vielä vähän tunnetumpi Uuno.

Uuno Laakso (1896–1956) oli omana aikanaan Suomen suosituimpia näyttelijöitä. Hän näytteli vuosien 1924–56 välisenä aikana viitisenkymmentä filmiroolia. Laakso oli usein se elokuvien hauska mies. Pää aukesi vuonna 1934, kun hän näytteli Siltalan pehtoorissa luutnantti Hugo Mandelcronaa.

Kansanmiehen rooli elokuvassa Tulitikkuja lainaamassa kuuluu myös suomalaisiin klassikkorooleihin. Elokuva on vuodelta 1938. Vuonna 1947 valmistui Orvo Saarikiven ohjaama Särkelä itte, jossa Laakso oli nimiroolissa. Hän teki viimeisen filmiroolinsa kuolinvuonnaan komediassa Tyttö tuli taloon.

Suurin osa Suomen kärkipään näyttelijöistä on ainakin jossain vaiheessa luonut teatteriuraa myös Turussa. Laakso ei tehnyt tässä poikkeusta, vaan hän oli Turun Teatterin kantavia voimia vuodet 1919–25. Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten Suomen Kansallisteatterin profiilinäyttelijänä vuosina 1930–56.

Laakson juuret johtavat Päijät-Hämeen Hollolaan. Hän lähti vain 11-vuotiaana poikasena töihin lahtelaiselle sahalle ja jatkoi sieltä leipurinoppilaaksi Helsinkiin. Laakso aloitti taitelijauransa Sörnäisten demareiden nuoriso-osaston näyttämöllä. Vuosina 1917–19 hän kuului Suomalainen Operetti -kiertueen avustajiin.

Sen jälkeen matka jatkuikin Turkuun. Lounais-Suomesta Laakso koukkasi Viipurin kautta takaisin Helsinkiin. Vaikka Laaksolla oli hauskan miehen maineensa, osasi hän teatterilavalla myös vakavammat roolit. Laakso pohdiskeli usein elokuvan ja teatterin tekemisen eroja. Hänen mukaansa teatterissa piti hallita koko näyttämö, kun elokuvassa saattoi riittää muutaman metrin laajuinen sektori. Hän arvosti enemmän siis teatteria kuin elokuvaa.

Laakso kärsi koko oikeastaan ikänsä taloudellisista vaikeuksista ja unettomuudesta. Hän oli myös töiden suhteen todella itsekriittinen. 1950-luvun alkuvuosina ongelmat kasautuivat entisestään, kun hän erosi Rakel-vaimostaan sekä menetti nuoren poikansa.

Herkkäsieluinen näyttelijä ajautui mielestään umpikujaan, kun hän vielä riitautui näyttelijäkollega Aku Korhosen kanssa.

Laakso kuoli itsenäisyyspäivänä vuonna 1956 lääkkeiden yliannostukseen.

Heikki Möttönen