Joel, 4, ja Vanja, 5, ovat sporttisia nuoria miehiä, joille urheilu maistuu niin pelaten kuin myös sohvalta katsoen. Lajirajoituksia urheiluintoilijoilla ei juurikaan ole, vaan palloilulajit ja yleisurheilu maistuvat monissa muodoissaan intohimoisille atleetin aluille. Pojat tietävät kuitenkin sen, mikä kisaamisessa on oikeasti tärkeintä.

Joel: Tykkään katsoa ja harrastaa urheilua.

Vanja: Niin minäkin.

J: Haluan tulla isona ammattilaiseksi jalkapalloilijaksi, koska Lenni-serkkunikin tulee. Voin tulla jääkiekkoilijaksikin.

V: Tykkään jalkapallosta, koska pelaan sitä isäni kanssa paljon pihalla. Pidämme autotallin ovea maalina. Olen tosi hyvä maalivahti. En ole vielä käynyt katsomassa TPS:n tai Interin pelejä katsomossa.

J: Katson usein isän kanssa jalkapalloa.

V: Katson enemmän talvilajeja televisiosta. Ehkä tulen silti isona jalkapalloilijaksi.

J: Serkkuni on lempipelaajani. Hän ei tee yleensä maaleja, mutta yksi kerta hän voitti, vaikka ei tehnyt maalia.

V: Kolme kaveriani asuu Tampereella. Pelaan heidän kanssaan välillä jalkapalloa.

J: Jos haluaa ammattilaisjalkapalloilijaksi täytyy mennä harrastamaan ja opetella kovasti. Sitten pitää sanoa Suomen presidentille, että on saanut uuden harrastuksen ja presidentti voi antaa sen.

V: Talvi- ja kesäolympialaiset ovat mielenkiintoisimmat urheilukisat. Katson niitä tosi paljon. Talvikisat ovat paremmat.

J: Tykkään enemmän kesäisistä olympialaisista. Tärkeintä jalkapallon pelaamisessa on se, että on mukana ja liittyy peliin.

V: Voitto ei ole tärkeintä, vaan osallistuminen.

J: Serkkuni ei voita usein, mutta kerran hän voitti. Silloin hän sai pienen mitalin.

Aleksi Mäkelä