Tuore potilaskokemus: Jouduin viime viikolla luisteluhiihtotapaturman johdosta Tyksin ensiapupoliklinikalle. Jopa oli tehokas, korkeatasoinen ja sukkela palvelu.

Sieltä sukkelasti ambulanssilla Kirran ortoperdian osastolle operaatioon.

Sairaalan edessä betonikuutioista valmistetulla ”mukulakivetys” sekä kynnykset eivät pienipyöräisellä siirtolavetilla ole potilasytävällinen kokemus. Siinä saivat kanyylit ja epiduraliletku pikku vipinää. Teki ”kudaa”.

Kotiutuessa raajan murtumapotilasta pyörätuolilla roudattaessa, sama osuus aiheutti hammasten kiristystä.

Ortopedisen osaston leikkaussali-, heräämö-, potilaanhoito-, huolto- ja fysioterapiatoiminnat lienevät sairaanhoitoalan huippua. Henkilökunta on motivoitunutta ja heidän keskuudessaan vallitsee mestarijoukkueiden kulttuuri.

Potilaan hoito on sekä asiakasläheistä että tarkkaa.

Mielestäni, jos joku potilas tai omainen palvelusta nurkuu, niin on muistettava, että ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta!

Ennen kotiinlähtöä sain alhaisten veriarvojen takia punaverisoluja sekä selkeät jatkotoimenpideohjeet.

Kysyn, missä mättää, kun kotoani toipilaana joudun Terveyskeskuksesta itse järjestelemään tikkien poiston sekä sen hoitotoimenpidetaustaani tietämättömän lääkärin kanssa sopimaan TyksLab:ista verikokeen oton sekä sen analysoinnin?

Terveyskeskuksesta tieto annetaan yleensä puhelimitse ja kiikutan sen myöhemmin suullisesti operaation tehneen Tyksin yksikön lopputarkastuksiin. Entä jos veriarvoissa on häikkää?

Olisiko johdonmukaista että hoito-operaation suorittanut yksikkö järjestelisi kaikki potilastoimenpiteet sekä tiedon hallinnoinin kunnes lopputarkastus on suoritettu.

Ja sitten luovuttaisi toimenpiteestä kertyneen tiedoston myös perusterveydenhoidon hyödynnettäväksi.

Nykyään erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon tietokonealustat toimivat pitkällä viiveellä, jos ollenkaan. Ja sillonkin tiedonsiirto lienee mahdollista vain potilaan luvalla?

Mikael Miikkola (ps.), asiakaspalvelukouluttaja ja veteraanipoliitikko