Kansantalouden tilinpidon arvonlisäyksen volyymin ennakkotietoihin perustuva työn tuottavuuden kasvuvauhti koko kansantaloudessa oli 2,0 prosenttia vuonna 2017. Arvonlisäyksen volyymin muutos saavutti jälleen kasvun kolmen laskuvuoden ja yhden nollakasvuvuoden jälkeen ollen 3,0 prosenttia vuonna 2017.

Kun tehtyjen työtuntien määrä samaan aikaan kasvoi vain 0,7 prosenttia, saatiin yhdessä työtunnissa siis aikaan aiempaa enemmän arvonlisää.

Työn tuottavuus lasketaan arvonlisäyksen volyymin muutoksena työtuntia kohden. Lisäksi voidaan erotella, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tuottavuuden muutokseen. Tilinpidon pääomatietojen avulla tarkastellaan, mikä osuus tuottavuuden muutoksesta johtuu siitä, että työntekijöillä on käytettävissään aiempaa enemmän pääomaa.

Kontribuutiot on laskettu erikseen ICT- ja T&K-varoille, koneille ja laitteille, asuinrakennuksille sekä muille pääomavaroille. Pääomaintensiteetin kontribuutio oli yhteensä 0,2 prosenttia vuonna 2017. Myös työpanoksen rakennemuutoksen kontribuutio voidaan laskea erikseen.

Tällä viitataan esimerkiksi työvoiman koulutustason paranemisesta johtuvaan tuottavuuden kasvuun. Vuonna 2017 se oli -0,1 prosenttia. Kokonaistuottavuus saadaan, kun työn arvonlisäyksen muutoksesta vähennetään työ- ja pääomapanoksen kokonaiskontribuutiot. Vuonna 2017 kokonaistuottavuuden vaikutus ylsi 1,9 prosenttiin.

Vaihtoehtoisesti työn tuottavuus voidaan laskea jakamalla tuotos tehtyjen työtuntien määrällä. Välituotepanoksen määrän muutoksen vaikutus työn tuottavuuteen erottaa omaksi tekijäkseen.

Pitkän aikavälin trendimuutos (Hodrick-Prescott -suodatettu) osoittaa, että koko kansantalouden työn tuottavuuden kasvuvauhti hidastui voimakkaasti 1990-luvun puolivälin reilusta kolmesta prosentista 0,3 prosenttiin vuonna 2015. Työn tuottavuuden 1990-luvun puolivälin jälkeinen aleneva trendi on vuosien 2016 ja 2017 kehityksen ansiosta kääntymässä positiivisempaan suuntaan.

1990-luvun puolivälin jälkeiseen työn tuottavuuden laskuun on vaikuttanut erityisesti kokonaistuottavuuden raju lasku. Kokonaistuottavuuden keskimääräinen vuosikasvu oli noin 1,4 prosenttia vuosina 1976–90. 1990-luvun alkupuoliskolla kokonaistuottavuus kasvoi selvästi ja oli korkeimmillaan yli 3,9 prosentissa 1990-luvun puolivälissä.

Vuoden 2000 jälkeen kokonaistuottavuuden trendikasvu on ollut selvässä laskussa. Vuosien 2000–07 kokonaistuottavuuden keskimääräinen kasvuvauhti oli vielä 1,5 prosenttia, mutta vuosina 2008–17 kokonaistuottavuuden vuosimuutos on ollut keskimäärin -0,6 prosenttia.

Työpanoksen rakennemuutoksen kontribuutio arvonlisäyksen kasvuun oli voimakkaimmillaan 1990-luvun alkupuolella, keskimäärin 0,7 prosenttiyksikköä vuodessa vuosina 1990–94. Tämän jälkeen sen vaikutus on ollut vähäinen, keskimäärin 0,1 prosenttiyksikköä ajanjaksolla 1995–2017. Pääomaintensiteetin vaikutus on ollut selvästi positiivinen. Ajanjaksolla 1995–99 pääomaintensiteetin vaikutus oli vielä keskimäärin nollassa, kun taas 2000-luvun puolella kontribuutio on ollut keskimäärin 0,7 prosenttiyksikössä.

Pääomapanoksen kontribuution vaikutus arvonlisäyksen kasvuun oli vuosina 1976–90 keskimäärin 1,2 prosenttiyksikköä vuodessa. 1990-luvulla vaikutus pieneni keskimäärin noin 0,6 prosenttiyksikköön vuodessa. Vuosina 2000–07 pääomapanoksen kontribuution keskimääräinen vaikutus oli 1,1 prosenttia ja 2008–17 keskimäärin 0,5 prosenttia, mikä vastaa 1990-luvun keskimääräistä vuosimuutosta.

Tehtyjen työtuntien kontribuutio arvonlisäyksen muutokseen laski rajusti 1990-luvun laman aikana. Aikavälillä 1991–94 keskimääräinen vuosimuutos oli -3,6 prosenttiyksikköä. Vuosina 1995–2007 tehtyjen työtuntien keskimääräinen vuosimuutos oli 0,9 prosenttiyksikköä. Vuosien 2008–17 aikana tehtyjen työtuntien keskimääräinen vuosimuutos painui jälleen negatiiviseksi ja oli -0,2 prosenttiyksikköä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)