Mielenterveysongelmiin liittyy vieläkin häpeäleima, joka määrittelee niistä kärsiviä liikaa. Tätä stigmaa lähtevät kuvien ja tekstien avulla poistamaan turkulaiset serkut Ville Rajamäki ja Aleksi Leppänen. He aloittivat viime vuoden lopulla Kuka Tahansa -valokuvakirjaprojektin, jonka keskiössä ovat tavalliset ihmiset omien mielenterveysongelmien kanssa.

– Me molemmat olemme kuvanneet noin kymmenen vuoden ajan ja olemme halunneet tehdä yhteistä valokuvaprojektia noin parin vuoden ajan. Projekti lähti konkreettisesti liikkeelle viime marraskuussa, Rajamäki kertoo.

Valokuvakirjassa jokaiselle osallistujalle luvataan yksi aukeama. Toisella sivulla on osallistujaan liittyvä kuva ja toinen sivu on pyhitetty hänen vapaamuotoiselle tekstilleen omasta taustastaan. Osallistujat ovat ilmoittautuneet mukaan projektin Facebook-ryhmässä tai projektin kotisivujen kautta.

Projektilla on tällä hetkellä parikymmentä osallistujaa, joista vain yksi on mies. Leppäsen mukaan nykyisellä tahdilla kirjan teema ”kuka tahansa” ei toteudu, jos projektiin ei saada mukaan lisää miehiä.

– Miehet juttelevat asioista enemmän suljetuissa ympyröissä, kun naiset ovat avoimempia ja valmiimpia tuomaan ne esiin julkisesti. Vuosien takainen stigma vaikuttaa vieläkin, jonka mukaan mies ei saa olla heikko tai hajalla. Perinteisen miehen rooliin tällainen ei sovi. Onneksi asia on muuttumassa, Leppänen pohtii.

Molemmille ovat mielenterveyteen liittyvät ongelmat henkilökohtaisesti tärkeitä. Leppäsen pitkä parisuhde ajautui karille kumppanin pitkäaikaiseen masennuksen ja ahdistuneisuuden takia. Rajamäellä todettiin keskivaikea masennus vuonna 2007. Rajamäki toivoo projektin tuovan samankaltaisista asioista kärsiville ihmisille enemmän ymmärrystä.

– Olen jo useamman vuoden ajan halunnut tehdä jonkin projektin masennukseen liittyen. Itsellä nuorempana meni kaveripiiri täysin uusiksi masennuksen takia, joten mielenterveysongelmiin liitetyn stigman poistaminen on itsellenikin hyvin tärkeää.

Rajamäki ja Leppänen ovat olleet hyvin avoimia omista kokemuksistaan mielenterveysongelmiin liittyen. Rajamäki uskoo heidän avoimuutensa helpottaneen mielenterveysongelmista kärsivien osallistumista.

– Kaikki mukaan haluavat ovat tervetulleita. Jos haluaa poistua projektista kesken kaiken, emme kysele sen enempää syyn perään. Emme halua aiheuttaa kenellekään paineita asiasta, joten mielen muuttuminen kesken projektin on täysin hyväksyttävää, Rajamäki pohtii.

Leppäsen mukaan projektin tavoitteena on korostaa mielenterveysongelmien koskettavan meistä jokaista jossain muodossa elämämme aikana. Jos serkukset saavat edes yhden mielenterveysongelmista kärsivän rohkaistumaan tulemalla esiin tai olemaan enemmän sinut asian kanssa, projekti on heidän mukaan silloin onnistunut.

– Yksi henkilö kirjoitti, että tämä projekti voisi olla hänen ulostulonsa. Kukaan hänen läheisistään ei tiedä näistä ongelmista, mutta projektin avulla niistä kertominen voisi luonnistua. Tämä tuntui todella hienolta, Leppänen kertoo.

Atte Uusinoka