Turkulaisen piparimestarin ja kokin Petrus Kurpan kokoelmista löytyy parisataa puuhun kaiverrettua piparimuottia. Kuppa on erikoistunut käyttämään lähinnä juuri historiallisia puumuotteja, jotka olivat tavanomaisia ennen metallimuottien olemassaoloa. Hänen kokoelmistaan löytyy myös jouluisia hahmoja kuten villisika, joulupukki ja uudelle vuodelle suunnattu nuohooja.

– Ennen vanhaan piparit olivat ylellisyystuotteita, koska mausteet olivat arvokkaita. Yleisesti pipareiden voidaan sanoa tulleen 1800-luvulla kauppoihin, 1900-luvulla koteihin. Piparkakkujen historiaa tarkastellaan aina myös yhteiskunnan näkökulmasta. 150 vuotta sitten Suomessa oli vielä nälänhätää. Piparit eivät olleet vielä samanlainen kulutustavara, joksi se nykyjoulun aikaan on vakiintunut.

Kurpan puiset piparimuotit on koverrettu hedelmäpuista valmistettuihin puulevyihin. Tavallisempia ovat päärynäpuumuotit, mutta myös kirsikkapuuta löytyy. Häneltä löytyy vanhoja alkuperäisiä muotteja, ja lisäksi hän teettää muotteja kokoelmaansa.

– Tilaan enimmäkseen Tšekistä muotteja. Lähetän heille kuvan, jonka mukaan he kaivertavat minulle haluamani muotin. Muotit eivät ole peilikuvia todellisuudesta, vaan muotit ovat eräänlaisia karikatyyrejä. Kova hedelmäpuu on paras muottipohja.

Suomalaiseen joulupöytään kuuluu perinteisesti piparipossu. Kurpalla on keskieurooppalaiseen vanhaan pipariperinteeseen kuuluva villisika, josta myös suomalainen possumuoti on muotoutunut. Suomessa ensimmäiset piparit saapuivat Turun linnaan tynnyrissä vuonna 1685.

– Lihava villisika tai possu symbolisoi runsautta, ja sen toivottiin tuovan tulevalle vuodelle paljon menestystä. Ennen vanhaan elettiin maalaisyhteiskunnassa, jossa lihavuus symbolisoi vaurautta.

Kurppa esittelee puuhun kaiverrettua joulupukkimuottia, jossa pukilla on toisessa kädessä luuta ja toisessa kädessä joulukuusi.

– Ennen vanhaan luuta oli kuitenkin merkitsevä symboli tuhmien lasten pelotteluksi ja muistutukseksi luuta jätettiin oven pieleen lahjojen sijasta. Kuusi merkitsi kilttien lapsien palkitsemista

Betlehemin tähti on myös perinteinen joulupipari, ja Kurpan mukaan se symbolisoi jumalan rakkautta. Uudeksi vuodeksi lahjoitettiin hyvän onnen tuojaksi puolestaan tavallisesti marsipaanista muottiin valmistettu nuohooja.

– Nuohoojan on koettu olevan lähellä kodin sydäntä ja sen uskottiin tuovan onnellisuutta kansanperinteiden mukaan.

Kurpan mukaan puumuoteilla leipominen vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä.

– Kuiva taikina on parasta puumuoteilla leipomiseen, mutta ei välttämättä parhaan makuinen. Taikina painetaan muottiin, ja muottia hakkaamalla se saadaan irti. Pipareita voi maustaa myös keskieurooppalaiseen tapaan korianterilla. Lisäksi itse laitan mielelläni taikinaan kuminaa, tähtianista, neilikkaa ja kardemummaa.

Piparkakkumestari Petruksen Piparkakkukurssi Turun linnassa 17.12. kello 12–15.

Marianne Rovio