Elämä oli turvallista ollessani lapsi 1950-luvulla ja vielä osittain 1960-luvulla. Kuulun suurin ikäluokkiin. Jumalaa ei ollut vielä julkisesti kielletty, kouluissa rukoiltiin ruokarukous.

Koulupäivä aloitettiin aamuhartauksella. Vanhemmat opettivat iltarukouksen, monet neuvoivat lapsiaan, ettei ulkoluku ollut tärkeintä, vaan oli rukoiltava ja kiitettävä Jumalaa omin sanoin. Kymmenen käskyä opetettiin kotona ja koulussa, vaikkeivät kaikki käskyt, kuten kuudes, olleet ajankohtaisia meille lapsille.

Kaikenikäiset ihmiset olivat paljon onnellisempia kuin nykyisin, vaikka monet olivat tosi köyhiä. Piispa saattoi puheessaan ankarasti julistaa, että synnin palkka on kuolema, mutta Jeesuksessa on armolahjana ikuinen elämä. Joten mitään traumoja ei jäänyt lapsillekaan.

Rajoja ja rakkautta ihminen tarvitsee vielä aikuisenakin. Sanotaan, että saa tehdä mitä haluaa, kunhan ei tee rikoksia tai vahingoita toisia. Tämä ei pidä paikkaansa!

Monet psyykkisesti sairaat olivat pelanneet spiritismiä ja siitä seonneet. He myös paranivat nopeasti, kun jättivät henkimaailman asiat uskoon, että Jumala on olemassa ja hän myös suojelee meitä pahoilta hengiltä. On vain luotettava häneen ensin, kyllä se usko siitä vahvistuu ja pahat henget jäätävät rauhaan. Onnellisuus on tärkeintä, jokainen tulee onnelliseksi, jos uskoo todeksi sen, minkä jo sisimmässään tietää.

Nykyiset uskonlahkot haluavat vain rahaa. Ovelat saarnaajat rahaa saatuaan kaatavat ihmisiä maahan ja julistavat heille, että he ovat nyt tulleet Jumalan lapsiksi. Ihminen ei tunne muuttuneensa ja hylkää Jeesuksen.

Jumala itse kutsuu yhteyteensä Pyhän Hengen kautta, jokaisen, joka uskoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika. Kokeile vaikka, se toimii.

Seija Remander