Keliakia on koko elimistön ja kaikenikäisten sairaus, joka syntyy suolistossa, mutta heijastuu koko elimistöön. Oireet voivat olla hyvin monenlaisia, mutta keliakia voi olla myös vähäoireinen tai oireeton. Klassisia oireita ovat suolistovaivat, kuten vatsan turvotus, ilmavaivat ja ripuli. Nykyisin keliakia diagnosoidaan usein muiden kuin suolisto-oireiden perusteella. Muita oireita ovat esimerkiksi anemia, osteoporoosi, väsymys, muutokset suun limakalvolla, erilaiset keskushermosto- ja niveloireet, masennus ja lapsettomuus.

Lapsilla tyypillisiä oireita ovat vatsavaivat, nivelkivut, anemia, väsymys, kasvun hidastuminen ja viivästynyt puberteetti. Yksi keliakian ilmentymä on ihokeliakia, joka on voimakkaasti kutiseva ja pienirakkulainen ihottuma, jonka mielipaikkoja ovat hiuspohja, pakarat, polvet, kyynärpäät ja hartiat.

Keliakian ainoa hoito on tarkka ja elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Ihokeliakiassa voidaan hoidon alussa tarvita lisäksi lääkehoitoa. Ruokavalion avulla suolinukkavaurio korjaantuu vähitellen, ihokeliaakikon ihottuma paranee ja ravintoaineiden imeytyminen palautuu normaaliksi. Gluteeniton ruokavalio vaatii tarkkuutta läpi elämän, sillä suolen limakalvo vaurioituu uudelleen pienestäkin gluteenimäärästä.

Keliakia ja ihokeliakia ovat perinnöllisiä sairauksia. Jos keliakiaa esiintyy lähisuvussa, vanhemmilla, sisaruksilla tai lapsilla, sairastumisriski keliakiaan on 10–15 prosenttia. Keliakian tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta siihen tarvitaan perinnöllinen alttius ja gluteeni. Lisäksi on mahdollisesti vielä jokin muu tekijä, joka vaikuttaa taudin puhkeamiseen.

Tutkimusten mukaan keliakiaa esiintyy Suomessa kahdella prosentilla väestöstä eli yli 100 000 suomalaisella. Diagnosoituja keliaakikkoja on noin 40 000 eli valtaosa keliakiaa sairastavista on vielä löytymättä.

Keliakiaa ja ihokeliakiaa voidaan alustavasti tutkia verestä mitattavien vasta-aineiden avulla. Lopullinen diagnoosi tehdään kuitenkin aina joko ohutsuolesta mahantähystyksen yhteydessä tai ihokeliakiassa terveeltä iholta otetusta koepalasta. Ruokavaliohoitoa ei saa aloittaa ennen kuin diagnoosi on varmistettu koepalasta. Gluteenittomalle ruokavaliolle ei kannata ylipäätään ryhtyä ennen kuin keliakian mahdollisuus on suljettu pois.