Tommi Liimatta on osoittanut paitsi rocklyyrikkona että kirjailijana sanan olevan hallussa. 2014 ilmestynyt Jeppis (Like) sai hyviä arvosteluja tuoreeltaan.

Jeppis 2 (Like) jatkaa Liimatan omista kokemuksista ammentavan fiktion parissa Tommi-pojan kasvutarinaa. Ensimmäinen osa kattoi ala-asteen ensimmäiset luokat 1980-luvun puolivälin molemmin puolin. Jeppis 2 kattaa Tommin varhaisteinivuodet 11-vuotiaasta 14-vuotiaaksi. Päähenkilön musiikkimaku kehittyy, kaveripiiri muuttuu, tytöt alkavat kiinnostaa aiempaa enemmän ja horisontissa kummittelee mahdollinen muutto Rovaniemelle.

Jo Jeppiksellä Liimatta kuvasi eloisasti ja seikkaperäisesti nuoren pojan lapsuutta. Jatko-osassa kynä kulkee edelleen ja kuvaus on jopa vieläkin seikkaperäisempää. Pietarsaari on tapahtumien kulissina tärkeässä roolissa ja siellä päin 1980-luvun lopussa aikaa viettänyt taatusti tuntee olonsa kotoisaksi kirjaa lukiessaan.

1970-luvun puolivälissä syntyneelle Liimatan kuvaus taatusti herättää muistumia omasta varhaisteini-iästä, mutta jo hieman nuoremmalle sukupolvikokemuksen tuntu ei ole yhtä vahva. Kun Liimatta oli 11-vuotias, olin itse 7. Lapsena ja nuorena neljän vuoden ikäero on Grand Canyonin kokoinen sukupolvikuilu. Ajoittain Liimatan kuvailu on turhankin seikkaperäistä. Kirja kuvaa kolmen vuoden ajanjakson elämässä, joten ihan joka kuukaudelle ei mahdu merkityksellisiä tapahtumia. Musiikista Liimatta kirjoittaa ymmärrettävästi paljon. Musiikkinörtti Liimatan tekstin parissa viihtyykin, vaikka tarinassa tai henkilöhahmojen kehityksessä tyhjäkäyntiä onkin.

Vaikka karsinnanvaraa lopputuloksessa onkin, Jeppis 2 on ilman muuta viihdyttävä kirja. On lähes väistämätöntä, että Tommin tarina saa kolmannenkin osan. Hurjista teinivuosista kerrottavaa lienee löytyy. Sitä odotellessa.