Uusimman valtakunnallisen uimataitotutkimuksen mukaan kuudesluokkalaisista on uimataitoisia 76 prosenttia. Määrä on säilynyt lähes ennallaan vuodesta 2011, jolloin uimataitoisia oli 72 prosenttia. Tyttöjen ja poikien uimataidossa ei ole eroa.

Uimataitoa selvitettiin pohjoismaisen uimataidon määritelmän pohjalta eli kuinka moni pystyy uintisyvyiseen veteen pudottuaan uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään.

– Kuntakohtaiset erot lasten uimataidossa ovat edelleen suuria. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin kirjatut tavoitteet toteutuvat hyvin vaihtelevasti, kertoo LIKES:n tutkija Matti Hakamäki.

– Kunnissa, joissa opetussuunnitelman mukaista uimaopetusta ei järjestetä lainkaan lasten uimataito on selvästi heikompi. Näissä kunnissa uimataitoisia on ainoastaan 63 prosenttia, kun taas kunnissa, joissa opetusta on jokaisella luokka-asteella, uimataitoisia on 79 prosenttia. Tutkimuksessa nousi esiin myös huoli maahanmuuttajataustaisten oppilaiden muita heikommasta uimataidosta.

Lasten uimataitoon vaikuttaa koulujen uimaopetuksen lisäksi erityisesti uimahallin läheisyys ja käynnit uimahallissa vapaa-ajalla. Koulun lisäksi vanhemmilla ja kouluajan ulkopuolella järjestettävillä uimakouluilla näyttää olevan merkittävä rooli uimataidon oppimisessa.

Opettajien vastausten perusteella tavanomainen syy uimaopetuksen puuttumiseen on, että kunta ei varaa tarkoitukseen määrärahoja. Erityisesti haasteita on kunnissa, joissa ei ole uimahallia. Näistä vain puolet järjestää kuudesluokkalaisille uimaopetusta. Toisaalta vaikka halli olisikin, joka viidennessä ei siltikään uida.

– Uimataito on Suomessa välttämätön kansalaistaito, joka yhdessä vesipelastustaitojen kanssa mahdollistaa turvallisen vesillä liikkumisen ja vesiliikunnan harrastamisen läpi elämän. Uinnin lisäksi kuudesluokkalaisten tulisikin opetussuunnitelman mukaan harjoitella jo näitä pelastustaitoja, eikä se onnistu ilman riittävää uimataitoa, painottaa Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton puheenjohtaja Jukka Rantala.

– Onkin huolestuttavaa, että näin monessa kunnassa lasten uimataidosta ja turvallisuudesta ollaan valmiita tinkimään. Juuri koulujen uimaopetuksellahan voidaan tavoittaa myös niitä lapsia, joilla ei muuten eri syistä johtuen vapaa-ajalla ole mahdollisuutta käydä säännöllisesti uimahallissa ja oppia uimaan.

Opetushallituksen opetusneuvos Matti Pietilän mukaan perusopetuksen opetussuunnitelman liikunnan perusteita uudistettaessa mietittiin myös suomalaisen koululiikunnan luonnetta ja tehtävää.

– Perusopetuksen tavoitteena on lain mukaan muun muassa antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Uima- ja vesipelastustaidot voidaan katsoa elämässä tarpeellisiksi kansalaistaidoiksi.

Tehokkaimmin ja kustannuksiltaan järkevimmin koulujen uimaopetus näyttää toteutuvan kunnissa, joissa sen järjestäminen, mukaan lukien siihen liittyvät kuljetukset, toteutetaan keskitetysti vuosittain saman systemaattisen järjestelmän ja selkeän suunnitelman mukaan.

Tutkimus toteutettiin lomakekyselynä. Vastaajiksi arvottiin 250 suomen- ja 25 ruotsinkielistä ala- tai yhtenäiskoulua, joissa oli kuudesluokkalaisia oppilaita. Koulujen vastausprosentti oli 72 prosenttia. Oppilaiden vastauksia saatiin 4 213. Lisäksi haastateltiin 17 uimaopetuksesta kunnissa vastaavaa uimaopettajaa.

Kuudesluokkalaisten uimataitoa ja uimaopetuksen järjestämistä Suomessa on seurattu LIKES-tutkimuskeskuksen, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton sekä Opetushallituksen yhteisenä hankkeena vuodesta 2000.