Kolme vuotta sitten ilmestynyt Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi esitteli elokuvayleisölle vähemmän seesteisen seniorikansalaisen Allanin. Jonas Jonassonin romaaniin perustuva elokuva oli virkeä tapaus myös valkokankaalla.

Samaa ei voi sanoa Allanin vauhdikkaita vanhuusseikkailuiden jatko-osasta Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.

Felix Herngrenin ja Måns Herngrenin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa Allan (Robert Gustafsson), joka juhlii syntymäpäiviään Balilla. Juhlissa tarjoillaan punaista supersoodaa, joka tuntuu addiktoivan juojansa tehokkaasti. Allan, jonka rahat alkavat olla lopussa, haistaa tilaisuuden rikastua. Myös CIA kiinnostuu iloliemestä ja sehän saa Allanin reissaamaan sinne tänne.

Elokuva käyttää paljon takaumia Allanin pitkän elämän varrelta. Monet historian merkkihenkilöt liittyvät takaumiin, mutta tarinaan nuppineuloin kiinnitetyt hahmot tuntuvat suurimmaksi osaksi tarpeettomilta itse tarinan kannalta. Huumoriarvo vaihtelee. David Bowie huumejuhlissa tosin huvittaa.

Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi ei ole erityisen huono elokuva, mutta kertaalleen lämmitetyn valmisaterian maku hommasta jää. Jatko-osa kierrättää joitain vielä ensimmäisessä elokuvassa toimineita juttuja, jotka eivät oikein naurata enää toisella kertaa. Uusia elementtejä on koitettu saada myös mukaan, mutta ei ne eivät saa nostettua tarinaa uudelle tasolle.

Jatko-osa ei tarjoa mitään kovin sykähdyttävää, mutta on lopulta melko harmiton komedia, jonka voi hyvin katsoa kerran tuntematta suurempaa ärsytystä. Parhaat hörähdykset elokuva irrottaa itseironisilla Ruotsi-vitseillä.