Helsingissä syntynyt Manelius opiskeli nuorena laulua, balettia ja puhetekniikkaa. Hän aloitti näyttelijänä Helsingin Ympäristöteatterissa vuonna 1946. Vuonna 1948 hän siirtyi Mikkeliin, josta matka jatkui Lappeenrantaan vuotta myöhemmin. Mane saapui Turkuun vuonna 1951 ja hänet kiinnitettiin kaupunginteatterin palkkalistoille kahdeksi vuodeksi.

Turussa hän tapasi myös lähes 30 vuotta itseään vanhemman näyttelijä-ohjaaja Toivo Hämerannan, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1953. Pariskunta teki töitä siitä lähtien yhdessä Turun Vartiovuoren Kesäteatterissa aina 1960-luvun lopulle asti. Toivo Hämeranta menehtyi vuonna 1969. Mane pyöritti samalla myös omaa baletti- ja liikuntakouluaan.

Manen ensimmäinen elokuvarooli oli romanityttö Juliskana elokuvassa Kaunis Veera vuonna 1950. Varsinainen läpimurtohitti oli kuitenkin vuonna 1952 valmistunut Noita palaa elämään. Roland af Hällströmin ohjaama elokuva perustui Waltarin näytelmään ja se herätti runsaasti kohua aikanaan. Manen esittämä Birgit Suomaa esiintyi tässä kauhuelokuvassa aika ajoin hyvin niukalla vaatetuksella ja elokuvan alastonkohtaukset nousivatkin otsikoihin. Niiden ansiosta elokuva saatiin myytyä myös Yhdysvaltojen ja Länsi-Saksan markkinoille.

Manelle tarjottiin elokuvan jälkeen jopa viiden vuoden sopimusta Hollywoodiin, mutta hän päätti jäädä kuitenkin turvallisempiin ympyröihin Turkuun.

Kolmas valkokangasrooli ajoittui vuoteen 1953 ja elokuvan nimi oli Saariston tyttö. Tummakutrinen Mane blondattiin tätä melodraamaa varten ja hänestä leivottiin saaristolaistyttö Liisa. Hänen isäänsä tässä elokuvassa esitti aviopuoliso Toivo Hämeranta. Mane esiintyi sen jälkeen filmiurallaan vielä kahdessa sivuroolissa, toistamiseen romanityttönä sekä jäähyväisfilmissään ilotyttö Inga-Lillinä vuonna 1954. Mirjam Manelius kuoli vuonna 1974 vain 44-vuotiaana.