– Keväällä 1981 SM-hopea oli ollut nuorelle pojalle kova juttu, mutta kokeneemmat pelaajat olivat päät riipuksissa, muistelee kaudella 1980–81 ensiesiintymisensä Loimun edustusjoukkueessa tehnyt passarilegenda Kari Kalin.

– Itse tulin yhtenä palasena mukaan menestyksen rakentamista. Loimussa pelasivat muun muassa Raimo ja Kari Körkkö sekä Mäkilän Markku. Jussi Jokinen tuli samaan aikaan minun kanssani, Kalin jatkaa.

Vuonna 1981 alkoi myös Kalinin pitkä maajoukkueura. Useimmin Suomea maajoukkuepaidassa edustanut Kalin ehti pelata 312 maaottelua ennen kuin kansainväliset edustustehtävät loppuivat vuonna 1993.

Kauden 1981–82 päätteeksi Loimu saavutti himoitsemansa mestaruuden. Loppuotteluissa kaatui seitsemän edellistä mestaruutta voittanut Pieksämäen NMKY.

– Mestaruus ratkesi vielä Pieksämäellä. Meillä taisi olla iso fanijoukkokin matkassa mukana. Tunnelma oli muistaakseni voitonjuhlissa varsin riehakas. Oli siinä sellainen pitkän odotuksen päättymisen tunne hyvin vahvasti, Kalin kuvailee.

Kun mestaruus oli valloitettu, Loimu oli pitkään vallankahvassa kiinni. Kalin passasi Loimulle mestaruuksia myös keväällä 1983 ja 1984 sekä 1990.

– 1980-luvun alussa meillä oli totta kai hirveän hyviä pelaajia. Se oli yksi tekijä mestaruusputkessa. Meillä oli joukkueessa hyvä yhteishenki. Kun itse tulin joukkueeseen, minut otettiin erinomaisesti vastaan ja töitä tehtiin koko ajan yhdessä.

– Toinen iso tekijä oli valmentaja Jukka Kutila. Hän oli vaativa. Harjoittelimme paljon ja kovaa. Lisäksi Kutilan filosofia oli se, että aika paljon kiinnitettiin huomiota vastustajan heikkouksiin. Välillä niitä painotettiin selvästi enemmän kuin omia vahvuuksiamme, Kalin erittelee menestyksen syitä.

Uransa loppupuolella Kalin kävi myös Saksassa voittamassa Saksan cupin kaudella 1990–91, mutta palasi Raisioon vuoden jälkeen.

– Se oli vaikea kausi sekä henkilökohtaisesti että joukkueelle. Itselläni oli loukkaantumisia ja meiltä oli pari Saksan maajoukkuepelaajaa pitkään loukkaantuneena. Vaikean kauden jälkeen cupin voitto tuntui isolta palkinnolta.

– Vuoden jälkeen tuntui siltä, että puoliammattilaisuus sopi itselleni paremmin. Tarvitsin pelaamisen rinnalle muutakin tekemistä. Kun olin ammatin itselleni hankkinut, oli sellainen olo, että pitää niitä hommia myös tehdä, pelaamisen ohessa tietotekniikan insinööriksi opiskellut Kalin sanoo.