Jo runsas kymmenen vuotta sitten Selma Vilhunen väläytti kyvykkyyttään käsikirjoittajana. Teini-ikäisten tyttöjen kasvukipuilusta syntyi Espoon viimeinen neitsyt, jonka ohjasi Hanna Maylett.

Tyttö nimeltä Varpu on sekä Vilhusen käsikirjoittama että ohjaama. Siinäkin ollaan vahvasti naisten kasvukivuissa, mutta näkökulma ja myös henkilöiden ikä on tyystin erilainen.

Elokuva kertoo 12-vuotiaasta hevostyttö Varpusta (Linnea Skog) ja tämän yksinhuoltajaäidistä Sirusta (Paula Vesala). Käytännössä koko Varvun elämän äiti ja tytär ovat eläneet kahdestaan. Tytön hevosharrastus vie ison osan satunnaista siivouskeikkaa tekevän äidin tuloista. Hevostalleilla Varvun kulahtaneille vaatteille naureskellaan, mutta sen vakavampaa kiusaaminen ei ole. Varpu onkin ikäisekseen varsin kypsä ja tasapainoinen ihminen.

Samaa ei voi sanoa Sirusta. Äidin ja tyttären roolit ovatkin kääntyneet osin ympäri, mikä luo mielenkiintoa ja syvyyttä heidän väliseen suhteeseensa. Tosin on siinä ja siinä, onko Sirun hahmo uskottava. Niin teinimäisesti hän ajoittain käyttäytyy. Sirun repaleiselle mielelle on syynsä, mutta jää lopulta katsojan tulkittavaksi meneekö hahmo liian överiksi.

Isänpäivän kynnyksellä Varpu alkaa pohtia, kuka hänen isänsä on ja millainen ihminen tämä on. Nämä kysymykset vievät tytön lopulta Helsingistä Ouluun.

Lähtötilanteestaan huolimatta Tyttö nimeltä Varpu ei ole roadmovie sen enempää kuin teinien kasvukertomuskaan. Elokuvassa, varsinkin Sirun hahmossa, on kyllä kasvukertomus, joka kulminoituu yritykseen läpäistä inssi. Pohjimmiltaan elokuva on tarina äidin ja varhaisteini-ikäisen tyttären suhteesta olosuhteissa, jotka eivät ole aivan tavanomaiset.

Elokuvan vahvuus on käsikirjoitus, joka ei tyydy ilmeisimpiin ratkaisuihin. Elokuvassa on useampi kohtaus, jossa se olisi voinut pudota raiteiltaan ja taantua ennalta-arvattavaksi tai alkaa saarnata. Nämä sudenkuopat vältetään kuitenkin hienosti. Vilhunen myös uskaltaa jättää paljon rivien väleihin. Esimerkiksi Sirun kykenemättömyyttä kasvaa aikuiseksi ei aleta vääntää rautalangasta, mutta elokuvan edetessä syyt paljastuvat.

Myös yllätyksellisyyttä tarinasta löytyy loppumetreille asti. Yllätykset ovat kuitenkin loogisia ja sopivat elokuvan maailmaan.

Käsikirjoituksen lisäksi toinen elokuvan suuri vahvuus on Linnea Skog. Kolmannen polven näyttelijä on näytellyt aiemmin televisiossa, mutta Tyttö nimeltä Varpu on hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa. Paljon elokuvasta lepää päähenkilönsä varassa ja Skogin hartiat kestävät elokuvan painon hyvin. Jos Skog päättää panostaa näyttelemiseen, on hänellä nousta tulevaisuudessa kotimaan eturiviin.

Tyttö nimeltä Varpu ensi-illassa 23. syyskuuta.