Islamilainen Tablighi on Intiassa Delhin seudulla 1920-luvun lopulla virinnyt liike. Se korostaa, että jokaisen muslimin velvollisuus on lähteä liikkeelle kutsumaan ihmisiä uskoon. Liike saavutti nopeasti jalansijaa ympäri arabimaailmaa, Turkkia ja Afrikkaa. Erityisesti länsimaat olivat 1960-luvulta lähtien aktiivisen lähetystoiminnan kohteina sitä mukaa, kun muslimisiirtolaisten määrä USA:ssa ja Länsi-Euroopassa kasvoi.

Liikkeen kannatusta arvioitaessa on syytä puhua varmaan jo huomattavasti yli 20 miljoonasta. Ymmärtääksemme nykyislamia paremmin meidän on arvioitava sitä myös tämän liikkeen kautta koska se on nopeimmin leviävä islamin herätysliike. Minulle tutustuminen Tablighiin toi mieleen maamme tutut fundamentalistiset kristilliset liikkeet. Onko kysymys pohjimmiltaan psykologisesti ajatellen samasta asiasta?

Tablighin uskontulkinta on fundamentalistinen. Se julistaa antautumista yhteen Jumalaan uskovaksi ja sunnan huolellista noudattamista ja kokonaisvaltaista sitoutumista jossa Koraani merkitsee Jumalan sanaa aidossa ja lopullisessa muodossa. Se edellyttää henkilökohtaista uskonratkaisua ja uskostaan todistamista. Puhutaan uudestisyntymisestä.

Se on moderni konsepti, joka vetoaa vieraantuneisiin, juurettomiin ja elämäänsä etsiviin ihmisiin. Sana Tabligh tarkoittaa sanoman välittämistä, kommunikointia tai julistusta, jossa usko tulee kuulemisesta. On siis kysymys islamin ilosanoman levittämisestä. Uskonliikkeen vuosijuhlat kokoavat valtavat määrät uskovia kuulemaan julistusta, rukoilemaan ja jakamaan todistuksia pienryhmissä. Sitoutuminen liikkeeseen merkitsee suostumista lähetystiimeihin mikä edellyttää myös taloudellista uhraamista.

Tablighin sanoma on herätyssaarnaa, jossa kehotetaan parannukseen, uskonhurskauteen ja islamin tarkkaan noudattamiseen. Toinen tunnusomainen piirre on voimakas eskatologinen paatos: helvetin kauhut ja pelastuksen (paratiisin) ihanuus toimivat tiukkaan uskonelämään tähtäävän kehotuspuheen motivoijina. Kolmas piirre on tämän lähetysliikkeen aggressiivisuus ja poleemisuus suhteessa muihin uskontoihin ja toisin ajattelijoihin.

Kun verrataan islamilaista Tablighi-liikettä vastaaviin ratkaisukristillisiin liikkeisiin, joita edustavat Suomessa lähinnä kirkon niin sanottu viidesläisyys ja monenlaiset vapaat suunnat, huomataan, että usko Jumalaan ja Allahiin (Allah on arabiaa, suomeksi Jumala) näyttävät merkitsevän käytännön elämässä hyvin paljon samoja korostuksia muutamasta dogmaattis-teoreettisesta kielipelistä huolimatta.