Jussin viesti on lyhyt.

– Toivon, että yhteiskunta tulee vastaa sen verran, että meille järjestyy kohtuullinen asunto, koti, jossa on oma rauha.

Kuusikymppinen, Pelastusarmeijan Turun asumispalveluyksikössä asuva Jussi jakaa vajaan 20 neliön huoneen kahden muun kanssa. Yksityisyyttä ja omaa rauhaa ei ole, mutta häntä ja muitakin huolestuttaa jopa voimakkaaseen masennnukseen asti edessä oleva synkkä tilanne, sillä asuntolan toiminta loppuu vuoden vaihteessa.

Olot ja tilat eivät täytä viranomaisvaatimuksia.18 miestä elää vailla mitään tietoa uudesta asuinpaikasta. Pelastusarmeija on irtisanonut työntekijät ja kaikkia painaa levottomuus tulevasta. Turun kaupunki ei ole vielä tehnyt päätöstä korvaavista asumispalveluista 1. tammikuuta 2016 alkaen.

Jussin asunnottomuus juontuu vuoteen 1981, jolloin hän lopetti metsurin työt Urjalassa ja Punkalaitumella ja muutti Turkuun. Hän kertoo kiertäneensä vuosien mittaan Turun jokaisen asuntolan ja eläneensä myös roskalaatikoissa, siltojen alla ja ensisuojassa.

Viinamäen herra on häirinnyt pahan kerran asettumista.

– Kun yksi joi, joivat muutkin, Jussi viittaa viimeisimpään yritykseen ja sanoo, että 28 samasta ongelmasta kärsivän laittaminen yhteen nippuun ei ole hyvä ratkaisu.

Mies on ollut eläkkeellä 47-vuotiaasta asti. Eläkettä nakertaa massiivinen sydän- ja verenpainelääkitys. Maksukatto on tältä vuodelta täyttynyt, mutta se nollautuu aina vuoden alussa.

– Tulevasta ei ole mitään tietoa. Mihin me kaikki päädymme, joudumme ja mihin meidän hyväksytään?

Jussi on laskenut, että olisi yhteiskunnallekin edullisempaa osoittaa oma asunto kuin ostaa asumispalveluita. Hän odottaa sovittua tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa.

– Yksiö, tai edes oma huone on oma toiveeni. En tiedä miten mahdotonta sellaisen järjestäminen on.

Muiden työntekijöiden tapaan irtisanottu yksikön johtaja Tarja Lönnroth pitää jo rästilomiaan ja -vapaitaan. Hän pitää tilannetta kestämättömänä, mutta joku ratkaisu jokaiselle asukkaalle on löydyttävä. Asumispalvelut on kilpailutettava, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi.

– Pelastusarmeija ei voi alkaa hankkia uusia tiloja ilman sopimusta, eikä tarjousta voi tyhjän päälle tehdä, Lönnroth sanoo.

Lönnroth on pohtinut useita vaihtoehtoja ja miettinyt paljon palvelumuotoja, jotka joustavat vaihtuvien tilanteiden mukaan. Jokaisen asukkaan tapaus on omanlaisensa. Lönnrothin mielestä palveluasuminen nykymuodossa ei ole ainoa malli, hän kehittäisi vaihtoehtoja ja erityisesti koteihin vietäviä palveluita.

Asukkaiden terveydentila ja kunto vaihtelee, toiset selviytyvät omatoimisemmin kuin toiset. Yhtä kaikille sopivaa asumismuotoa ei kertakaikkiaan ole.

– Tarvitaan ennen kaikkea joustoa asiakkaiden eduksi. Lait sellaisenaan eivät turvaa joustavuutta.

Lönnnroth on valmistautunut edessä häämöttävään työttömyyteen suunnittelemalla täydennysopintoja ammattikorkeakoulussa.