Kansakoulunopettaja Urho Kulovaara työskenteli kansanedustajana Turun eteläisestä vaalipiiristä huimat 32 vuotta. Hän pääsi ensimmäisen kerran Arkadianmäelle SDP:n riveistä vuonna 1930. Vuonna 1958 SDP:n eduskuntaryhmä ajautui sisäiseen hajaannukseen ja siitä erkani Sosialidemokraattisen opposition eduskuntaryhmä omille teilleen. Vuonna 1959 tämä kapinaryhmä perusti itsenäisen Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattinen liiton, jonka riveissä Kulovaarakin vietti viimeiset kansanedustajan vuotensa.

Urho Kulovaara syntyi vuonna 1889 tavalliseen nummenpakkalaiseen työläisperheeseen Jacobsonin nimellä. Nummenpakka kuului tuolloin vielä Kaarinaan. Hän lähti kansakoulun jälkeen opettajan oppiin Sortavalan seminaariin, josta valmistui vuonna 1915. Hän siirtyi valmistumisensa jälkeen Turkuun opettajaksi, mutta politiikasta tuli lopullinen elämänura 1930-luvulta lähtien.

Kulovaara johti eduskunnan laki- ja talousvaliokuntaa vaikeina vuosina 1941–42. Hän oli myös presidentin valitsijamiehenä peräti kuusissa eri vaaleissa. Kulovaaran aikaan Suomeen ei vielä valittu vasemmistolaista presidenttiä, mutta hän oli aitiopaikalla todistamassa kuuden eri presidentin valintaa.

Hän oli valtakunnallisen politiikan lisäksi myös Turun kunnallispolitiikassa muun muassa kaupunginhallituksen jäsenenä. Urho Kulovaara sai kaupunkineuvoksen arvonimen vuonna 1961. Pitkän linjan parlamentaarikko kuoli Turussa 75-vuotiaana 15. kesäkuuta 1964.

Aika moni poliitikko on saanut nimensä ikuisesti näkyviin, kun heidän mukaansa on nimetty teitä. Urho Kulovaaran katu löytyykin Turun ylioppilaskylästä. Kulovaara pistää sillä rintamalla vielä paremmaksi, sillä hänen mukaansa on nimetty myös kokonainen kerrostalo. Martista löytyy syyskuussa 1939 valmistunut funkkisvaikutteinen kerrostalo osoitteesta Stålarminkatu 3. Arkkitehti Albert Richardtsonin suunnittelema 5-kerroksinen talo ristittiin Urhonlinnaksi.

Nimi valittiin, koska Kulovaara vaikutti rakennushankkeen hyväksymiseen omalla vahvalla panoksellaan. 1930-luvun loppupuolella Turun kaupunginhallituksessa käsiteltiin puolikunnallisten asuintalojen rakentamista ja Kulovaara oli projektin näkyvimpiä nokkamiehiä.

Urho Kulovaara sai avioliitosta Toini Mainingin kanssa vuonna 1915 Esko-pojan, joka puolestaan toimi Turun ja Porin läänin maaherrana vuosina 1957–1971.