Runsas vuosi sitten Jarno Pikkarainen oli kuuma valmentajanimi. Mestiksen parhaana valmentajana kahdesti palkittu mies oli luotsannut Mikkelin Jukurit menestysputkeen ja isompienkin seurojen mielenkiinto oli herännyt.

Sitten koitti yksi baari-ilta, jonka tapahtumien seurauksena työt Jukureissa loppuivat. Runsaan vuoden Pikkarainen ehti olla koti-isänä ennen kuin puhelinsoitto Turusta tuli. Päätöstä aitioon palaamisesta ei tarvinnut miettiä.

– Vartissa tein päätöksen. Ei ollut kauhean analyyttisesti aikaa tehdä päätöstä, mutta toisaalta ei ollut tarvettakaan sille. ”Atun” (Ari-Pekka Selin) kanssa tulimme siihen tulokseen, ettei päävalmentajan pestistäni haittaakaan ole, Pikkarainen toteaa.

– Ensi kautta ajatellen opin tuntemaan organisaatiota sekä pelaajia ja persoonia pelipaidan alta, Pikkarainen toteaa.

Ensi kaudella Pikkarainen toimii hyvän ystävänsä Selinin apuvalmentajana. Valmentajien ystävyys juontaa vuosien taakse. Selin oli myös tukemassa Pikkaraista Jukuri-potkujen jälkeen.

– Soittelimme jonkin verran. Meillä on aina ollut hyvä suhde ja ollaan vuosien aikana pystytty keskustelemaan vaikeistakin asioista.

– Tutustuimme paremmin jo SaiPan ja Jukureiden yhteistyön myötä muutama vuosi sitten. Siitä alkoi tiiviimpi yhteydenpito. Aika paljon oli silloin pelaajaliikennettä seurojen välillä ja vaihdettiin Atun kanssa ajatuksia pelistä ja muustakin, Pikkarainen kertoo.

Hengähdystaukonsa aikana Pikkarainen seurasi ahkerasti kiekkoa kotisohvalta. Kotimaan sarjojen lisäksi varsinkin KHL tuli tutuksi. Hän ei kuitenkaan halua arvioida, miten on valmentajana muuttunut Mikkelin ajoista.

– Näin lyhyen ajan perusteella on vaikea tehdä analyysiä. Perspektiivi valmentamiseen on syventynyt, mutta siihen liittyy esimerkiksi perhe, ei pelkkä tauko kiekosta.

Tauon aikana Pikkarainen ehti miettiä paljon. Joukkoon mahtui myös epäilyksen hetkiä, kun ei ollut varmaa palaako mies koskaan valmentamaan.

– Kyllä sellaisia hetkiä ja päiviä tuli. Valmentajamarkkinoilla oli paljon kokeneita ja meritoituneita valmentajia ilman töitä. Kävi mielessä, että tuskin olen ensimmäinen, jolle soitetaan.

Viime vuosina Liigassa esiin ovat nousseet monet nuoret valmentajat, jotka ovat nousseet nopeasti valokeilaan vaihtelevin tuloksin. Pikkarainen ei näe kehitystä yksinomaan positiivisena.

– Liian nopeasti päästään Liigassakin liian isoihin saappaisiin. Se on koko Suomi-kiekolle haitaksi. Kokemuksen ja pitkäjänteisen työn arvostusta pitäisi saada suomalaiseen valmennuskulttuuriin lisää. Jääkiekkovalmentajana ei pikavoitoilla pärjää, Pikkarainen toteaa.