Pietari Brahe muistetaan Suomessa kahden kauden kenraalikuvernöörinä Ruotsin vallan aikaan ensin 1637–40 ja myöhemmin vielä 1648–54. Kreivi Brahe oli erittäin arvostettu ja taitava valtiomies, joka sai paljon positiivista aikaan Suomessa. Hän teki maahan niin sanottuja tarkastusmatkoja ja perusti siinä sivussa kymmenen uutta kaupunkia. Myös vuoden 1640 Turun Akatemian perustaminen menee hänen meriittilistalleen.

Suomessa alettiinkin puuhaamaan tälle suurmiehelle omaa patsashanketta 1860-luvulla. Idean heitti ilmoille alun perin tunnettu kulttuurivaikuttaja Fredrik Cygnaeus. Varoja alettiin kerätä 1870-luvun lopulla ja vasta Brahen kuoleman 200-vuotisjuhlavuosi vuonna 1880 nytkäytti hanketta ratkaisevasti eteenpäin myös taloudellisesti.

Yksi patsaan itseoikeutettu sijoituspaikka oli tietysti Turku. Patsaan suunnittelijaksi kaavailtiin Roomassa asustanutta kuvanveistäjä Johannes Takasta. Hanke kaatui kuitenkin erinäisiin väärinkäsityksiin, joissa pääroolia näytteli raha. Takanen jopa suunnitteli vielä luonnoksia, mutta ei toimittanut niitä Suomeen asti.

Patsastoimikunta kääntyi sen jälkeen kuvanveistäjä Walter Runebergin puoleen, joka jättikin oman tarjouksensa sisään vuonna 1884. J.L. Runebergin poika ryhtyi hommiin, muovaili mallin valmiiksi Kööpenhaminassa ja lähetti siitä kuvan Turkuun. Lopputulos aiheutti toimikunnan keskuudessa parranpärinää. Runeberg piti kuitenkin päänsä ja 40 000 markan arvoinen sopimus lopulta sorvattiin.

Valutyö tehtiin Pariisissa, mutta sitten tuli ongelmia patsaan jalustan sopivuuden kanssa. Ensimmäinen versio saatiin kuitenkin tyrkättyä Pietari Brahen perustamaan Raaheen. Runeberg teki heti perään toisen version, joka sopi Turkuun. Sovittiin lisäksi, että suurempi Turku saa paljastaa patsaan ennen Raahea.

Neljännesvuosisadan mittainen projekti sai onnellisen päätöksen, kreivin aikaan, 29. toukokuuta1888 ja hulppeasti yli 10 000 katsojan edessä. Lähes kolmemetrinen näköispatsas nelimetrisine jalustoineen löysi paikkansa Vanhan Akatemiatalon edestä. Patsaan jalustasta löytyvät tekstit ”Per Brahe” sekä vapaasti ruotsista suomennettuna viisaus ”minä olin maahan ja maa minuun tyytyväinen”.

Kun patsas oli paljastettu, juhli koko kaupunki aikaansaannosta. Oli saaristoristeilyä ja Kupittaan puiston kansanjuhlaa. Positiivissävytteinen sanonta ”kreivin aikaan” on siis peruja Pietari Brahesta.