Leif Lindblomin ohjaama Vadelmavenepakolainen tulee hyvään aikaan elokuvaan. Ainakin turkulaisille elokuva on muutenkin ajankohtainen, kun näytelmäversio pyörii parhaillaan Logomossa.

Elokuvaversio on pitkän työn tulos, sillä siitä alettiin tehdä elokuvaa jo ennen kuin Miika Nousiaisen kirjasta tuli hitti.

Vadelmavenepakolainen on tarina Mikko Virtasesta (Jonas Karlsson), joka haluaa epätoivoisesti eroon suomalaisuudestaan. Elokuvassa 37-vuotiaan Mikon lapsuus oli karua. Urho Kekkosen Suomi oli Mikolle tasaisen harmaa ja jääkiekossakin Ruotsi oli aina parempi. Lapsesta asti Mikko on ihaillut länsinaapurin lintukotoa ja kokenut olevansa ruotsalainen sielu vankina ruotsalaisessa kehossa. Sattuman kautta Mikolle tulee mahdollisuus saada uusi identiteetti ruotsalaisena Mikael Anderssonina.

Elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Daniel Karlsson ja Erik Ahrnbom. Alkuperäiseen kirjaan verrattuna kaksikon käsikirjoitus ottaa muutamia juonellisia vapauksia. Muun muassa tapa, jolla Virtanen himoitun ruotsalaisidentiteetin saa eroaa kirjasta. Elokuvasovitus on myös kirjaa kevyempi, koska esimerkiksi pari kirjan kuolemaa on jätetty elokuvasta pois. Nousiaisen kirjan humoristinen henki elokuvassa kuitenkin on tallella.

Vadelmavenepakolainen on täysiverinen komedia ja ajoittainen tragikomedia, joka taiteilee hetkittäin jopa farssin rajalla. Sinne ei kuitenkaan onneksi horjahdeta. Kierroksensa elokuva ottaa suomalaisten ja ruotsalaisten klassisesta vastakkainasettelusta, onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Tosin kuva suomalaisista ja ruotsalaisista on kliseisiin ripustettu, vaikka Mikaelin Maria-siskon (Josephine Bornebusch) kautta kliseitä yritetäänkin rikkoa. Vaikka tarkoituksella kliseistä huumoria revitäänkin, onnistuu elokuva silti huvittamaan.

Toinen, ja elokuvan juonen kannalta, tärkeämpi huumorin lähde on Mikon pelko, että joku äkkää hänen olevan suomalainen. Siinähän olisi maineen ja kunnian lisäksi katkolla pikavauhtia syttynyt romanssi Lotan (Frida Hallgren) kanssa.

Vaikka ruuvia olisi suomalaisten ja ruotsalaisten vastakkainasettelun suhteen voinut kääntää kireämmällekin tai hakea asiaan epätavallisempia kliseitä, on Vadelmavenepakolainen onnistunut komedia. Mitään elämää suurempaa valkokankaalta ei löydy, mutta Mikon tarinan parissa viipyy mielellään.

Vadelmavenepakolainen ensi-illassa 3. lokakuuta.