Oula Kitti on mies, joka on runsaan kymmenen vuoden ajan opettanut ihmisiä lyömään toisiaan näyttävästi. Näyttämötaistelukoreografina hän on vastannut lukemattomista taistelukoreografioista niin elokuvissa kuin teatterissakin.

– Leffoissa voi tehdä monimutkaisempia asioita, koska kameran edessä asioiden täytyy onnistua vain kerran. Teatteri on hienoviritteisempi paikka. Lava on leveä ja jokaisella katsojalla oma kuvakulmansa. Koen, että lavalla tehty onnistunut taistelu on paljon mielenkiintoisempi yleisölle, koska siinä on samankaltaista näyttävyyttä kuin taikatempuissa, Kitti vertailee.

Parhaillaan hän ohjaa Linnateatterissa elokuussa nähtävää Ouch!-näytelmää. Ouch! käsittelee väkivaltaa monissa tilanteissa aina arkipäivän tilanteissa syntyvistä fantasioista väkivaltaviihteen eri muotoihin. Yhdessä näytelmän kohtauksessa arkinen hetki pullonpalautusautomaatilla eskaloituu päänsisäiseksi väkivaltafantasiaksi.

– Näytelmän punaisena lankana on kysymys moraalisesta dilemmasta. Väkivallalla tykätään leikkiä ja tuottaa viihdettä. On kivaa katsoa esimerkiksi toimintaelokuvia tai leikkiä sotaa pihalla, mutta ei varmaan kukaan halua niitä asioita oikeassa elämässä kohdata, Kitti kuvailee.

Voisi luulla, että näyttämötaistelujen koreografiat vaativat monen vuoden harjoittelun kuten stunt-työ. Taistelukoreografin työ tehdään kuitenkin lyhyessä ajassa, jolloin ei taistelukohtauksia voi loputtomiin hioa.

– Näyttämötaistelun päällimmäinen tarkoitus on käyttää tekniikoita siihen, että kuka tahansa pystyy melko lyhyellä harjoittelulla tekemään toimivan näköistä materiaalia. Siinä ei tarvitse olla pohjaa vaan hyvän näyttämötaistelukoreografi pystyy käyttämään näyttelijän vahvuuksia hyväkseen, Kitti luonnehtii.

– Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, vaan näyttämötaisteluja pitäisi aina tehdä näyttelijän luontaisia ominaisuuksia ja fyysisiä lähtökohtia hyödyntäen. On ihan turha lyhyessä ajassa yrittää ketään työntää mihinkään muottiin, hän jatkaa.

Jo Ouch!-esityksen fyysisen luonteen vuoksi voisi kuvitella, että harjoitusperiodi on tavallista pidempi ja haastavampi. Kitti ei kuitenkaan allekirjoita väitettä tavallista vaativammasta produktiosta.

– Vahva uskomukseni on, että kaikki produktiot ovat yhtä vaikeita, niiden haastavuus on vain eri asioissa. Tässä psykologia ja näyttelijöiden hienoviritteinen ilmaisu jäävät vähemmälle, kun keskitytään isompiin fyysisiin linjoihin. Sen vuoksi mukana on tyyppejä, joilla on vahva osaaminen keholliselta puolelta muun muassa sirkuksen ja tanssin kautta, Kitti analysoi.

Ouch! Linnateatterissa 21., 23. ja 24. elokuuta.