”Tepsi tekee kohta maalin”, kajahteli TPS:n vanha, tuttu kannatuslaulu Kupittaalla ennen Veikkausliigan jalkapallo-ottelua IFK Mariehamnia vastaan. Valitettavasti laulu ei ollut totta. TPS ei tehnyt kohta maalia. Kolmas liigaottelu päättyi kolmanteen tappioon, vielä samoin numeroin. IFK kiirehti satamaan ja laivaan mukanaan tulos 0–1 (0-0). TPS maalitili jäi edelleen avaamatta, vaikka ottelun ensimmäisen vartin aikana pelitapahtumista ei voinut päätellä, että TPS ei ollut tehnyt vielä maaliakaan eikä IFK päästänyt vielä maaliakaan. TPS:lla oli puoli tusinaa hyvää maalitilannetta, mukana tolppakuti ja ylärimalaukaus, mutta kun isännät eivät tehneet maalia, niin vieraat tekivät. Petteri Forsell sai toisella jaksolla liikaa tilaa ja vasuri puhui vihaisesti. TPS:n debytanttimaalivahti Arnold Uschanoff torjui eteensä ja ensimmäisenä oli paikalla IFK:n toppari Jani Lyyski, joka tuuppasi pallon maaliin. Se riitti. IFK on sarjan kärjessä kolmella voitolla, eikä se ole päästänyt maaliakaan.

Maali: 60. Jani Lyyski 0-1.

Yleisöä: 1 722.

Kentän kunkku: Petteri Forsell, IFK. Pelaa täysin vapaassa roolissa, eikä paljon puolusta tai oikeammin puolustaa niin halutessaan. Heiluu milloin missäkin, eikä erityisesti huhki, mutta on pallollisena liigan ehdotonta eliittiä. Erikoistilanteet ovat hyviä, syötöt nokkelia ja yllättäviä, laukaukset aina vaarallisia. Eero Tamminen antoi Forsellille hiukan löysää ja vasuri sivalsi välittömästi. Erinomaisesti pelannut TPS-vahti Uschanoff ei pystynyt vangitsemaan yläkierteistä palloa ja Lyyski iski paluupallosta voittomaalin. Forsellia säesti maalivahti Simon Nurme, joka pelasti IFK:n torjunnoillaan etenkin avausjaksolla.

Matsin surkeinta: TPS:n kyvyttömyys tehdä maalia tai maaleja. Mahdollisuuksia oli, mutta kun ei niin ei. Eniten kirvelee se, että joukkue olisi ansainnut maalin tai kaksi. Fakta kuitenkin on, ettei jalkapallossa tai muissa pallopeleissä ansaita mitään, varsinkaan maaleja. Se tekee, joka pystyy ja osaa. Muut eivät.

Illan erikoisuus: Paraislaisten panos. Paraisten poikia oli sekä kentällä että kentän laidalla joka roolissa. Kentän laidalla olivat Piffenin pallopojat ja TPS:n kakkoskoutsi Stefan Strömborg. Kentällä olivat IFK:n laitapakki, Piffenin kasvatti Albin Granlund ja erotuomari Mattias Gestranius. Matsi oli myös Hradeckyn veljesten kohtaaminen. Todellisuudessa TPS:n Matej ja IFK:n Tomas eivät ehtineet kentällä kohdata, sillä IFK:n avauksessa ollut Tomas vaihdettiin kentältä ennen kuin Matej pääsi vaihdosta nurmelle.

Tuhlaajapoika: Wayne Brown, TPS. Kolme laukausta kohti maalia, ei maalia. Jokaisesta paikasta olisi voinut tehdä. Ensimmäisellä kerralla Brown pääsi kahden Simon Nurmen kanssa, mutta vahti torjui löysän laukauksen kulmaksi. Toinen kuti pamahti kaukaa ylärimaan. Kolmannen laukauksen tiellä oli jälleen Nurme. Toinen tuhlaaja oli Charlie Trafford, jonka laukaus pamahti alkumylläkässä tolppaan. Jos TPS kärsii kokemattomuudesta, niin maalinteko-osastolla petti kuitenkin joukkueen kokeneimpiin kuuluva pelaaja.

Kuka pääsi helpoimmalla?: Lipunmyyjät. Katsomossa on ollut väljää sekä TPS:n että Interin matseissa. Varsinkin TPS on menettänyt katsojia. Olympiakatsomo on kiinni, mistä aiheutuu muita ongelmia. Ylelle matsista raporttia antanut Turkka Talonen ei päässyt helpolla, sillä hän oli lentää aurinkokatsomosta kesken työnteon. Selostuskoppiin tunki Ålands radio, eikä suljetussa katsomossa saa olla edes toimittaja työtehtävissä.

Mitä sanottiin?:

Mika Laurikainen, TPS: Pelasimme erinomaisen pelin. Tämä oli kolmas perättäinen liigapeli, jossa emme ansainneet tappiota. Kokeneempi joukkue on vienyt meitä kolme kertaa. Pelasimme kauden parhaan pelin. Suunta on ollut koko ajan siihen suuntaan. Koko kautta emme jää nollaan. Se on ihan varmaa. Jossain vaiheessa ne vedot, jotka ovat tolpassa ja jotka vastustaja blokkaa, menevät maaliin. Ekan vartin jälkeen olisimme voineet johtaa 2-0. ”Arska” pelasi maalilla erinomaisen pelin ja Jesper Brechtelin esitys oli erinomaisen hyvä. Viimeinen terävyys vaaditaan vielä. Tuloksia tulee ennen pitkää.

Pekka Lyyski, IFK: Aloitettiin muutama minuutti hyvin, mutta sen jälkeen TPS tuli vahvasti. Oli vaikea vastata siihen. Diego Assis toi rytmiä peliin ja saatiin muutamia maalipaikkoja. Kaikki kunnia Tepsille. Loistava, aggressiivinen peli heiltä. Tietenkin olen tyytyväinen, että sarja on alkanut tällä tavalla. IFK oli ensi kertaa isolla kentällä aikoihin. Yritimme pelata liian vaikeata peliä. Olisi pitänyt pelata selkeämmillä syötöillä.

Analyysi: Kalliita oppirahoja. Jos oli TPS:n ensimmäinen kotiottelu Honkaa vastaan lupaava, niin esitys IFK:ta vastaan vielä parempi. Se ei kuitenkaan lohduta, sillä saldossa on pisteitä nolla, samoin maaleja. TPS:n alkurynnäkkö oli hyvä, mutta palkintoa ei herunut. Peli kulkee paremmin kuin kertaakaan viime kaudella. Palloa kyetään liikuttelemaan ja tilanteita syntyy, mutta ei maaleja. Lukon on auettava nopeasti, muuten pelaajiin ja joukkueeseen iskee epäusko.

TPS maksaa hintaa kokemattomuudesta. Liigakokemusta on liian vähän, muutos on ollut kerralla liian suuri, mutta joka pelin jälkeen kokemusta on toki hiukan enemmän. Keskiviikkona debyytin teki maalivahti Uschanoff, joka selviytyi urakasta hyvin. Eero Tamminen pelasi toisen liigaottelunsa, samoin Jesper Brechtel, joka oli avauksessa ensimmäistä kertaa. TPS:n penkki oli vajaa, sillä istui vain kolme kenttäpelaajaa ja varamaalivahtina oli maalivahtivalmentaja Jani Tuomala. Kolhut pudottivat miehiä kokoonpanosta. Uschanoff nousi selkävaivaisen Jukka Lehtovaaran tilalle ottelupäivänä.

IFK oli lyötävissä, mutta TPS:n kohtaloksi koitui musta kymmenminuuttinen. Kun Pekka Lyyski vaihtoi kentälle pallonpyörittäjä Diego Assisin, alkoi peli painua TPS-maalille. IFK teki tarvittavan ja oli lähellä iskeä lisääkin. Enempää ei kuitenkaan tarvittu.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Jos TPS pystyy ylläpitämään samaa pelitasoa, häkki heilahtaa vielä varmasti. Tolppakudit muuttuvat maaleiksi. Brechtel pelasi keskikentän pohjalla hyvän matsin. Brechtel lukee peliä hyvin ja hänestä huomaa, että peruskoulutus on saatu jossain muualla kuin Suomessa eli Saksassa. Peliasento on hyvä, askel lyhyt ja syöttövalikoima monipuolinen. Brechtelillä on myös kyky taklata ja hän on vapaapalokuntana paikalla, kun jossain palaa eli vastustaja on kääntämässä peliä hyökkäykseksi. Mikään Toni Kolehmainen Brechtel ei kuitenkaan vielä ole.

Hyökkääjä Mikko Hyyrynen on edelleen tärkeä mies TPS:lle. Hyyrysellä on kyky pitää palloa, vaikka hän on yksin useamman vastustajan ahdistamana. Se antaa TPS:lle aikaa nostaa miehiä mukaan hyökkäykseen. Maaleja kuitenkin kaivataan. Niitä kaivataan niin Hyyryseltä kuin Brownilta tai Juho Lehtoseltakin, joka aloitti IFK:ta vastaan penkillä.

TPS: Arnold Uschanoff; Ville Starck (87. Santeri Peltola), Igor Jovanovic, Miro Tenho, Sami Rähmönen; Eero Tamminen (65. Juho Lehtonen), Jesper Brechtel, Thomas Agyiri, Wayne Brown, Charlie Trafford (65. Matej Hradecky); Mikko Hyyrynen.

IFK: Simon Nurme; Albin Granlund, Jani Lyyski, Bobbie Friberg Da Cruz, Tommy Wirtanen; Petteri Forsell, Tomas Hradecky (45. Duarte Tammilehto), David Ramadingaye (87. Amos Akhalie), Bernard Ribeiro, Robin Östlind (54. Diego Assis); Luis Solignac.

Erotuomari: Mattias Gestranius.

Varoitukset: Brown ja Tenho (TPS). Ramadingaye, Assis ja Tammilehto (IFK).