Kaikki suomalaiset tunsivat turkulaislähtöisen näyttelijän, Marjatta Raidan. Syykin on looginen: ne 19 Uuno Turhapuro -elokuvaa, joissa Raita näytteli Uunon vaimoa. Uunoja tehtiin vuosina 1973–2004. Uunojen tarina alkoi Spede Show’n sketseillä vuonna 1971, eikä Uunolla ja hänen vaimollaan ollut alkuun edes vakiintuneita nimiä.

Marjatta Raita on sanonut syyksi, ettei kukaan muistanut mitä nimiä edellisissä sketseissä oli käytetty. Alun perin elokuvia oli tarkoitus tehdä vain yksi, mutta jättimäisen suosion siivittämänä niitä tehtiin aina yksi lisää. Speden luomat hahmot olivat myös takuuvarmoja kassamenestyksiä.

Uuno oli ensimmäisessä ”Uuno Turhapuro” -nimisessä elokuvassa jopa pariskunnan häissä siisti, mutta rappio, laiskuus ja epäsiisteys iskivät välittömästi päälle, kun hän pääsi rikkaisiin naimisiin vuoristoneuvos Tuuran Elisabeth-tyttären kanssa. Marjatta Raidan tähdittämän Elisabethin rooliksi jäi saamattoman ukon patistaminen työhakuun. Uuno oli kuitenkin sen verran kettu, että vei välillä vaimoaan kuin litranmittaa.

Uuno myös kritisoi välillä vaimonsa ulkonäköä ja vikitteli muita naisia. Kuvioon tietysti kuuluu vielä se, että vuoristoneuvos Tuura ei voi sietää patalaiskaa Uunoa. Raita ihmetteli välillä suosiotaan komediassa, sillä hän piti itseään hieman tosikkona.

Raita meni teatterikouluun vuonna 1962 ja sai vuonna 1965 kiinnityksen Helsingin kaupunginteatteriin. Hän näytteli vuosikymmenien aikana lukemattomissa rooleissa Laulu tulipunaisesta kukasta -näytelmän Kyllikkinä sekä Nummisuutarien Kreetana.

Hänen viimeiseksi työkseen jäi arvostelumenestykseksi noussut Bertolt Brechtin ja Kurt Weilin näytelmä Kerjäläisooppera. Raita toimi myös teatterinsa luottamushenkilönä sekä Suomen Näyttelijäliiton hallituksessa.

Marjatta Raidalla oli kaksi lasta ensimmäisestä avioliitostaan näyttelijä Arto Tuomisen kanssa, mutta hän solmi myöhemmin avioliiton näyttelijä Aarno Sulkasen kanssa – kahteen otteeseen. Marjatta Raita menehtyi 27. syyskuuta 2007 lyhyen ja vaikea sairauden johdosta 63-vuotiaana.

Marjatta Raita oli toisen polven näyttelijä, sillä hänen vanhempansa olivat myös turkulaisia näyttelijöitä. Eino-isä näytteli kaupunginteatterissa ja johti Turun Työväen Teatteria. Valli-äiti myös näytteli ja esiintyi vuonna 1942 valmistuneessa elokuvassa Rantasuon raatajat.