Pappa korjasi ilkivallalla rikotun laitteen kerrostalon kuivaushuoneessa. Korjaustyön seurauksena hän joutui talon käytävässä tihutyön tekijän pahoinpitelemäksi. Pahoinpitelyn seurauksena pappa vietiin piipaa-autolla sairaalaan elvytykseen.

Naapurien hälyttämät poliisisedätkin kävivät paikalla toteamassa tapahtuneen, ja kirjasivat pahoinpitelijän uhanneen jatkossakin uhrin terveyttä. Kuulustelukin suoritettiin lääkärin lausuntoineen.

Syyttäjän mielestä pahoinpitely oli niin lievä, että hän jätti pahoinpitelyn syyttämättä, vaikka lääkärinlausunnon mukaan rytäkässä kipeiden paikkojen lisäksi pappa koki sydäninfarktin, josta toipuminen otti aikaa runsaasti. Betoniseinään isketty pääkallo kuvattiin. Sairaala- ja lääkekuluja syntyi.

Samaan aikaan pappa luki erään päivälehden artikkelista nuoren naisen raiskaustapauksesta, jossa teko oli vain vähäinen. Nainen oli siis raiskattu vain vähän. Uutinen ei kertonut, tuliko nainen raiskauksen seurauksena vain vähän raskaaksi, vai tuliko paljon raskaaksi.

Tietenkin oli vain hyvä asia että oli raiskattu vain vähän, olihan sentään henki säilynyt, vaikka omaan kehoon ja sieluun oli raa´asti kajottu. Samoin oli käynyt papalle. Henki sentään säilyi infarktista ja kipeistä jäsenistä huolimatta, korkeimmalle kiitos.

Kysymys jääkin ilmaan: kuinka pahasti ihminen pitää pahoinpidellä, että rikollinen joutuu vastaamaan teostaan? Eikö minkäänlainen huomautus ole paikallaan?

Onko elämämme vain kevyen kaskun arvoinen, jos sitäkään? Saako naapurin siis pahoinpidellä, jos tekee sen kohtuudella, vain vähän?