Vuonna 1912 upposi Titanic, ilmestyi ensimmäinen Pravda ja juostiin Venäjän vallan alainen Suomi vielä maailmankartalle Tukholman olympialaisissa. Täsmälleen samana vuonna 26-vuotias italialaisnuorukainen Antonio Casagrande avasi Suomen Turkuun tukku- ja vähittäisliikkeen nimeltä Amerikkalainen Pasaari.

Casagrande oli saapunut perheineen Suomeen vuotta aikaisemmin. Amerikkalaisessa Pasaarissa kaupattiin leluja, kipsikuvia, kudottuja seinävaatteita, öljyväripainokuvia, kravattineuloja, viuhkoja, soittimia sekä lukuisia muita yksittäisiä myyntiartikkeleita.

1920-luvun lopulla Antonion vanhin poika Wilhelm Casagrande perusti myös oman liikkeensä ja samalla tavaravalikoima alkoi painottua entistä enemmän lapsille suunnattujen tuotteiden suuntaan. Liikkeen hyllyt kun alkoivat täyttyä erilaisista leikkikaluista. Myös liikkeen nimi vaihtui, kun käyttöön otettiin suvun oma nimi Casagrande.

Linnankadulla sijaitsevan taloyhtiö Reginan tiloihin liike muutti vuonna 1930, joka oli yleistä pula-aikaa. Myyntitavaran saaminen hyllyille oli usein ylipääsemätöntä, mutta liike piti kuitenkin sinnikkäästi pintansa.

Turku oli vaikeinakin aikoina vilkas satamakaupunki ja se avarsi myös paikallisten kauppiaiden maailmaa. Merimiehet olivat usein niitä tärkeitä kontaktihenkilöitä, joiden avulla varastoon saatiin aivan uutta tavaraa. Tuohon aikaa Saksa oli maailmannapa lelujen trendien suhteen ja suurimmat messut järjestettiin Nürnbergissä ja Leipzigissa. Lelujen suoraa ostamista vaikeuttivat kuitenkin tuontilisenssit, jotka sallivat vain tietyn rajallisen määrän leluja kerrallaan maahantuotavaksi.

Wilhelm Casagranden nuorin poika, Renato, oli isänsä tapaan pyörinyt leluliikkeessä poikasesta asti. Leluliikkeen asiat kiinnostivatkin enemmän kuin lukuhommat. Nuori Renato seurasi tarkkaan isänsä liikkeenpitoa ja imi kaiken mahdollisen opin ja osaamisen itseensä. Hän toimii nykyäänkin liikkeen johdossa, mutta seuraava sukupolven vaihdos kolkuttelee jo aivan kulman takana.

Casagranden leluliikkeen huikea yli satavuotinen tarina perustuu siihen, että perhe on pitänyt koko ajan yhtä ja uhrannut käsittämättömän määrän työtunteja tämän perinteikkään liikkeen ylläpitämiseen. On sanomattakin selvää, että kyseessä on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva leluliike.