Kuljettamatta jättämiseen liittyvät vakavat haittatapahtumat ovat Helsingin alueen ensihoidossa harvinaisia. Samalla tutkimus kuitenkin tunnistaa potilasryhmiä, joille kuljettamatta jättämiseen liittyy suurentunut riski.

Ensihoito kohtasi Helsingissä vuosina 2013–21 lähes 600 000 potilasta. Heistä 33 prosenttia hoidettiin kohteessa ilman kuljetusta sairaalaan. Lähes 90 prosenttia päätöksistä pidättäytyä kuljetuksesta perustui ensihoitajan itsenäiseen arvioon ilman lääkärikonsultaatiota.

Kuljetuksesta kieltäytyneiden osuus oli 8,8 prosenttia ja yli 90 prosenttia näistä päätöksistä perustui ensihoitajan itsenäiseen arvioon. Kuljettamatta jääneiden potilaiden osuus on suurempi kuin useimmissa ulkomaisissa ensihoitojärjestelmissä, kuitenkin kuolleisuus ja uusien ensihoitokontaktien määrä on matala, selviää Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Kari Heinosen tutkimuksessa.

– Kaikki ensihoidon potilaat eivät tarvitse päivystyskäyntiä. Kun potilas voidaan hoitaa turvallisesti kotona, säästyy sekä potilaan aikaa että päivystyksen resursseja, Heinonen kertoo tiedotteessa.

Kuljetuksesta pidättäytymisessä kyse on harkitusta hoitopäätöksestä, jolla pyritään välttämään potilaille tarpeettomia päivystyskäyntejä, turvaamaan ambulanssien saatavuus kiireellisiä tehtäviä varten ja ohjaamaan potilas tarkoituksenmukaisimman avun piiriin.

Ensihoitajan arvioon perustuneissa päätöksissä jättää potilas kuljettamatta oli suhteellisen pieni kuolleisuus yhdeksän vuoden tutkimusjaksolla: yli 90 prosentilla potilaista ei todettu haittatapahtumia eikä uusia ensihoitokontakteja lainkaan.

Heinosen mukaan kuolleisuuden riskiä lisäsivät erityisesti korkea ikä, hengenahdistus sekä hengitykseen liittyvät poikkeavat peruselintoimintojen mittaustulokset. Merkittävä osa kuolemista tapahtui ympärivuorokautisen hoivan piirissä olevilla potilailla.

Sen sijaan potilaan ambulanssikuljetuksesta kieltäytyminen nosti kuolleisuuden yli kaksinkertaiseksi verrattuna ensihoitajan harkittuun päätökseen perustuneisiin tilanteisiin.

Heinonen tarkasteli myös tilanteita, joissa ensihoidon tutkimia potilaita luovutettiin poliisin haltuun. Tällöin ensihoitaja arvioi, että päivystykselliselle hoidolle ei ollut tarvetta, ja lainsäädännön mukaan kyseessä oli poliisin toimialaan kuuluva tehtävä.

Yli 80 prosenttiin näistä tehtävistä liittyi alkoholin käyttö. Alkoholi ei kuitenkaan yksinään lisännyt kuolleisuuden tai muiden vakavien haittatapahtumien riskiä. Tutkimusjakson aikana kolme poliisin säilytystilaan toimitettua potilasta menehtyi ensihoidon arvion jälkeen, ja jokaisessa tapauksessa alkoholin lisäksi mukana oli muitakin päihteitä.

– Sekamyrkytyksen oireista kärsivä potilas tulisi herkästi kuljettaa päivystykseen seurantaan, Heinonen toteaa.

Lääketieteen lisensiaatti Kari Heinonen väittelee perjantaina 13. marraskuuta Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Non-conveyance in the Emergency Medical Services – Decision-making, Outcomes, and Safety.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)