Marianne Rovio

Pimeä vuodenaika vaikeuttaa kuskien näkökykyä, kun lyhenevät päivät sekä harmaa ja sateinen sää vaikeuttavat näkyvyyttä. Instrumentarium tutki suomalaisten kuskien ajonäköä kolmipäiväisen kenttätutkimuksen aikana Tampereella, Espoossa ja Raisiossa.

– Saimme ohikulkijoista hyvän ikäjakauman. Heikosti tai tyydyttävästi näki 15 prosenttia kuljettajista. Erinomaisesti näkeviä oli paljon, mutta samaan aikaan kuudesosalla ihmisistä oli testissä suuria haasteita, kertoo turkulainen optometristi Katriina Varho, joka osallistui Raision Myllyssä toteutettuun näkökatsastuspäivään.

Kenttätutkimuksessa tuli kokonaisuudessaan selville, että eniten haasteita näkemisen suhteen oli yli 60-vuotiailla, joista peräti 36 prosentilla oli heikko tai tyydyttävä ajonäkö.

– Ihminen näkee yleisestikin pimeässä ja hämärässä huonosti. Tietynlaiset tilanteet lisäävät pimeässä näkemisen haasteita kuten erilaiset silmäsairaudet. Harmaakaihi on yleisempää eläkeiässä, mutta sitä voi esiintyä nuoremmillakin. Harmaakaihi heikentää merkittävästi näkökykyä hämärässä ja lisää häikäistymistä vastaantulevien ajovaloista, Varho selittää.

Lisäksi syksyn ja kevään aikana, kun aurinko paistaa matalammalta, niin häikäistyminen voi tuntua harmaakaihin myötä entistä voimakkaammalta Varhon mukaan.

– Hyvät aurinkolasit ovat tärkeä varuste autoilijalle, Varho toteaa.

Hyvän ajonäön kannalta hänen mielestään on tärkeää näön virittäminen huippuunsa, jotta voi nähdä hyvin.

– On tärkeää tunnistaa ovatko lasit kuluneet ja linsseissä pitää olla heijastamaton pinnoite. Linsseihin on mahdollista saada myös sinivalon suodatin, joka helpottaa hämärässä näkemistä, ainakin moni on kokenut tästä apua, Varho sanoo.

Pimeään aikaan ajaessa Varhon mukaan on entistä tärkeämpää huomioida oma näkökyky tai ottaa puheeksi läheisen kyky nähdä. Näkö heikkenee kuitenkin usein hitaasti, joten muutosta saattaa olla vaikea huomata.

– Näkö olisi hyvä tutkia 1–2 vuoden välein, ja joskus pitää kannustaa myös omaa läheistään tutkimuksiin. Perinteisestihän näöntutkimukseen päädytään, kun läheiset näkevät pelkääjän paikalta paremmin liikennemerkit kuin kuski. Aikuisnäkö vaikuttaa myös jossain vaiheessa siihen, että ei meinaa nähdä mittariston lukemia.

Varho nostaa esille myös kuivasilmäisyyden, joka vaikuttaa näkökyvyn heikentymiseen eri tilanteissa. Kuivasilmäisyys alkoi lisääntyä hänen mukaansa kaikenikäisten joukossa erityisesti covidin myötä, kun ihmiset viettivät enemmän aikaa kotonaan ja näyttöjen parissa.

– Pitkillä ajomatkoilla kannattaa lisätä kostutustippoja, pitää taukoja ja muistaa juoda. Kahvi ja tee poistavat nestettä, joten vettä ei tule unohtaa, hän vinkkaa.

Varho muistuttaa myös jalankulkijoita ja pyöräilijöitä pukemaan heijastimia ylleen, sillä kenen tahansa kuskin näkökyky heikkenee syksyn sateisena ja pimenevänä iltana.

– Ne, joilla ei ole ajokorttia, eivät välttämättä ymmärrä sitä, miten sieltä ratin takaa on vaikea nähdä, ja kuinka huonosti kadulla kulkijat erottuvat pimeällä ilman heijastimia. Ihmisillä kun ei ole kissan näkökykyä, jonka avulla näkisi myös pimeässä.