En kuulu siihen konsensus-kööriin, joka mesoaa mediassa vähättelemällä ja aliarvioimalla Venäjää. Historiaamme tuntien sitä tulisi pikemminkin yliarvioida.

Sota on julmaa. Valtioilla on valtion moraali. Ihmisillä ihmisen. Kirjoittaahan Tolstoi: ”Sodan hallitseminen on mahdotonta.”.

Venäjä on yhä suurvalta. Sen intressit on otettava huomioon. Sotilaallisesti se on omavarainen. Siellä määrä on laatua.

Historia osoittaa, että venäläiset sietävät valtavia tappioita. Heille sotilasmahti on ylpeyden ja sankaruuden pyhä aihe. Babuskat ovat ”tissittäneet” ideologian lapsenlapsilleen.

Suurvalta ei voi rauhanteossa menettää kasvojaan.

Venäjä ei kansallisessa kertomuksessaan havittele Suomea. Se, millaisia tarinoita ja seurauksia Suomen roimista aiheutunee, ei ole syytä pohtia. Niihin emme voi järkiperustein vaikuttaa. Tilannetta on vain seurattava ja varauduttava yllätyksiin.

Venäjää on mahdotonta ymmärtää. ”Arvopohjaisen realismin” oppi tuskin tuntee käsitteitä, kuten: ”vallan vertikaali, systema, kompremerointi, maskirovka, nomenklatuura…”

Venäjällä pelataan eri säännöillä. Ja erotuomari osallistuu peliin. Tarvittaessa allekirjoitukset tehdään lyijykynällä. Venäjän susi ei välitä, kuinka paljon laumassa on lampaita.

Kun venäläinen huijaa, hän uskoo, että niin tekee vastapuolikin. Oikeat henkilösuhteet ovat siellä valttia.

”Pragmaattista realismia” on vahvistaa kyky, ettei Suomea haasteta kevyin perustein. Suomenlinnan Kuninkaanportin kilpiohje kirkkaana mielessä.

Historia ei ole palkinnut asevarustelukierteitä. Väheksyvä, jopa rasistinen asenne naapuriin ja sen ideologiaan kollektiivisesti ovat myös lyhytnäköistä turvallisuuspolitiikkaa. Tokaisihan Stalin Paasikivelle: ”Sijainnillemme me emme voi mitään. Ettekä tekään.”

Sota on parasta silloin kun se on loppu. Ystävyys on ainoa liima, joka pitää sivilisaatiot koossa. Viha on kuin joisi myrkkyä ja toivoisi toisen kuolevan.

Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Käänteisesti: rauha on rakennettava poliittisesti.

Helppoja vastauksia siihen ei ole. Mutta pienetkin ystävyyden eleet ovat palkitsevia.

Mikael Miikkola, komentajakapteeni, politiikan veteraani (ps.)