Kalevi Sorsa -säätiön raportti Eriarvoisuuden tila Suomessa 2026 lukee madonlukuja hyvinvointivaltion tilasta. Suomalaiset kannattavat yhä tasa-arvoista yhteiskuntaa mutta ihmisten kokemukset erkanevat toisistaan. Hyvinvointi, kokemukset eriarvoisuudesta, taloudelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet eriytyvät aikaisempaa enemmän. Eriarvoisuus näkyy terveydessä mutta myös koulutuksessa ja koetussa hyvinvoinnissa.

Näkemykset polarisoituvat. Kaksi kolmasosaa pitää tulo- ja terveyseroja jo liian suurina. Kriittisimpiä ovat naiset, pienituloiset ja työttömät.

Hyvinvointi ei ole palautunut koronaa edeltäneelle tasolle. Tyytyväisyys elämään on laskenut, vaikka olemme yhä, väitetysti, maailman onnellisin kansa. Eläkeläiset kokevat hyvinvointinsa säilyneen muita paremmin.

Terveyserot eivät kutistu ja mielenterveysongelmat kasvavat. Terveydellä on vahva yhteys koulutukseen, toimeentuloon ja perhetaustaan. Korkeammin koulutetut elävät pitempään ja kokevat terveytensä paremmaksi kuin matalammin koulutetut. Tupakointi ja humalahakuinen alkoholin käyttö on kuitenkin vähentynyt.

Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat lisääntyneet etenkin naisilla ja nuorilla. Perhetausta näkyy lasten ja nuorten mielenterveydessä, elintavoissa, ylipainossa ja päihteiden käytössä.

Koulutustaso ei ole noussut niin kuin on toivottu. Puolet aikuisista ei ole korkeakoulutettuja eikä tavoitetta olla saavuttamassa. Koulutuspolut eriytyvät varhain. Tytöt jatkavat poikia useammin lukioon ja korkeakouluun. Miehistä moni jää vaille peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Perhetausta vaikuttaa vahvasti valintoihin.

Sosiaaliturvan heikennykset ovat leikanneet pienituloisten toimeentuloa. Lapsiperheköyhyys lisääntyy, toimeentulotuen tarve kasvaa. Veropolitiikka on raportin mukaan suosinut suurituloisia.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueiden soisi esittelevän visioitaan siitä, minkälaista yhteiskuntaa ne tavoittelevat. Miten ongelmia aiotaan taklata?

Lasse Virtanen