Ikaros oli kreikkalaisen mytologian hahmo, joka pakeni vankeudesta isänsä rakentamilla sulkasiivillä. Taiteilijanimen Ikaros on ottanut käyttöönsä turkulainen katumuusikko ja laulaja-lauluntekijä. Hän soittaa kaduilla ja keikoilla monenlaista musiikkia, vaikka omassa tuotannossaan hän keskittyy ennen kaikkea popin ja rockin äänimaailmojen yhdistämiseen. Musiikkia on julkaistu muun muassa Spotifyssa.

Ikaroksen inspiraatio katumusiikkiin lähti omasta luovuudesta ja halusta tehdä omaa musiikkia. Hän huomasi, että moni muusikko keskittyi pääasiassa cover-kappaleisiin.

– Halusin ruokkia omaa luovuuttani improvisoimalla kadulla itse luomieni taustaraitojen päälle. Voin rakentaa loopperilla pohjan, lisätä siihen kitararaidan ja beatboxilla vähän rumpuja, jonka jälkeen soitan päälle soolokitaraa.

Ikaros aloitti kitaransoiton vuonna 2008 ollessaan 17-vuotias. Laulaminen tuli mukaan myöhemmin, kun hän alkoi tehdä musiikkia studiolla. Hänellä on ollut uransa aikana useita laulunopettajia, erityisesti Kotkan konservatoriossa.

Turkulaisten suhtautuminen katumusiikkiin on hänen mukaansa ollut lähes yksinomaan myönteistä.

– Kadulla on ollut uskomattomia seikkailuja ja hauskoja kohtaamisia monenlaisten ihmisten kanssa. Sanoisin, että 99 prosenttia ihmisistä rakastaa katumusiikkia.

Turkulaiset tunnistavat hänet jo muusikkona, vaikkeivät välttämättä nimeltä.

– Kun soitan samalla paikalla, siitä kulkee päivän aikana satoja, jopa tuhansia ihmisiä. Kyllä heille jää jonkinlainen muistijälki.

Soittopaikkansa Ikaros valitsee ennen kaikkea akustiikan perusteella. Vakiopaikaksi on muodostunut Kirjastosillan kupeessa sijaitseva Aboa Vetuksen seinusta.

– Syy on tuo seinä, josta musiikki kimpoaa takaisin. Ääni heijastuu myös Aurajoesta, ja kun käytössä ovat kunnon äänentoistolaitteet, soundi kantaa todella hyvin. Sadekelillä Aboa Vetuksen sisäänkäynnin katos toimii sekä suojana että hyvänä akustiikkana.

Vuosien varrella mieleen on jäänyt lukuisia kohtaamisia, mutta erityisesti spontaanit katutanssit.

– Aina ei jaksa pelkästään soittaa, joten joskus olemme pistäneet kadulla tanssit pystyyn. Laitan vain musiikin soimaan ja ryhdyn itse DJ:ksi. Hauskoja tanssihetkiä on syntynyt, kun jotkut ovat olleet niin rohkeita, että ovat lähteneet tanssimaan kanssani. Olen saanut tällä tavalla pari hyvää kaveriakin.

Tavallinen esiintymispäivä riippuu pitkälti siitä, missä hän kulloinkin on.

– Jos olen Turussa, katusoittovehkeet ovat mukana ja pakettiauto on lähellä, lastaan vahvistimet, pedaalilaudat, kitarat ja kaikki mahdolliset piuhat nokkakärryihin ja raahaan ne soittopaikalle. Kasaan kaluston ja alan soittaa. Parhaimmillaan olen saanut kolehdilla ostettua muutaman juoman.

Paras aika esiintyä on hänen mielestään myöhäisempi iltapäivä ja ilta.

– Ihmiset ovat silloin rennommalla tuulella, ja joskus se näkyy myös kolehdissa. Kaikkein parhaita ovat kuitenkin aurinkoiset päivät, jolloin saa nauttia päivänpaisteesta.

Kurt Hedborg