Rooman valtakunnassa yläluokkaisilla miehillä oli vain kourallinen etunimivaihtoehtoja. Sukunimet ja lisänimet olivat merkitsevämpiä, joten mitä siitä, että joka kolmas kylpylän jutturingissä oli Gaius tai Marcus. Naisilla ei virallisia etunimiä ollut lainkaan. Tytöt nimettiin usein järjestysnumeroilla vanhimmasta nuorimpaan: Prima, Secunda, Tertia et cetera.

Kotioloissa tyttärillä oli hellittelynimiä, kuten Drusilla tai Julilla, mutta yleiseksi käytännöksi naisten nimet tulivat vasta myöhempinä aikoina. Gaius Julius Caesarilla oli silti sisar, jonka etunimi oli Julia. Ja toinenkin sisar, jonka nimi oli Julia. Julia Major ja Julia Minor. Iso-Julia ja pikku-Julia.

Kovinkaan paljon erilainen tilanne ei ollut 1970-luvun lapsilla, toki sillä poikkeuksella, että tytöillä oli sentään omat nimet. Poikien niminä oli useimmiten Jani, Toni, Marko tai Tommi. Siksi oli pakko tukeutua Rooman valtakunnan aikaisiin etuliitteisiin iso-Jani, pikku-Toni, iso-Marko ja pikku-Tommi.

Oma nimeni ei kuulunut yleisimpiin. Olisin tehnyt mitä tahansa ollakseni Jani tai Toni. Markosta ei niin väliä.

Sotien aikana tai heti niiden jälkeen syntyneillä vanhemmillamme oli sellaisia nimiä kuin Pentti, Marjatta, Kari, Leila, Sirkka tai Martti. Olisi ollut aivan mielipuolista, jos lapsella olisi ollut sellainen nimi.

Muistan elävästi, kuinka 1990-luvun puolivälissä erään kohelluksentäyteisellä juhannusfestarireissulla viereiseen telttaleiriin hoiperteli helsinkiläiskundi nimeltään Reino.

Sitä naurettiin koko juhannus ja monta päivää päälle, vaikka Reino kaikki tytöt veikin.

Nykyään kasteessa nimen saaneiden nimilistaa lukee hymyssä suin. Aatos, Jyrki, Kauko, Tyyne, Unto, Aino ja Elsa. Buumerien ikäpolvi syntyy kovaa vauhtia uudelleen. Nykyisille nuorille vanhemmille nämä ovat heidän isovanhempiensa tai isoisovanhempiensa nimiä. Riittävän kaukaisia, että niistä on tullut muodikkaita.

Mutta missä ovat nukkaposkiset Jormat, Maurit, Yrjöt, Marja-Leenat tai Hellevit? Olisihan se nyt suloista, jos iso-Marjatta ottaisi päiväkodin pihalla pikku-Raimoa kädestä ja kysyisi, että: ”Voiks tulla mun kaa tonne pussauskoppiin?”.

Teemu P. Peltola