TurkulainenPäivi Sirkiä on tehnyt vapaaehtoisena pitkäjänteistä työtä suomalaisen linnuston seurannan parissa jo yli kahden vuosikymmenen ajan.

Sirkiän monivuotinen panos on nyt huomioitu myös valtakunnallisesti, sillä BirdLife Suomi ja Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus ovat valinneet hänet vuoden lintulaskijaksi.

Palkinto jaettiin kahdeksatta kertaa, ja valinta julkistettiin kansainvälisenä naisten tiedepäivänä 11. helmikuuta.

– En osannut odottaa palkintoa ollenkaan itselleni. Kyseessä on hieno tunnustus ja arvostan sitä todella paljon, että juuri minut palkittiin, Sirkiä sanoo.

Sirkiä on osallistunut vuosien aikana valtakunnallisiin lintulaskentoihin aktiivisesti: talvilintulaskentoja on kertynyt vuodesta 2002 lähtien ja pesimälinnuston vakiolinjalaskentoja vuodesta 2010 alkaen. Lisäksi hänen havaintonsa täydentävät aineistoa muun muassa piste-, saaristo- ja vesilintulaskennoissa.

Lintuharrastus ei ole Sirkiälle vain havaintojen keruuta. Hän on perheineen ollut mukana myös pihabongauksessa sekä jakanut tietoa lintukantojen kehityksestä ja laskentojen merkityksestä laajemmalle yleisölle.

– Yleinen kiinnostus luontoa kohtaan sai minut jo lapsena harrastamaan luonnossa liikkumista lintujen parissa. Luonnosta löytyy aina jotain ihmeteltävää ja linnut ovat mielestäni helppo kiinnostuksen kohde, Sirkiä kertoo.

Sirkiän mukaan lintujen laskeminen tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata luonnon muutoksia läheltä. Samalla harrastus tuo vastapainoa arjen kiireisiin: luonnossa liikkuminen rauhoittaa ja antaa tilaa havainnoille.

– Laskennat ovat kaiken muun ilon lisäksi tarjonneet hektisiin ruuhkavuosiin tärkeitä hetkiä luonnon keskellä.

Vapaaehtoisten lintuharrastajien työ on keskeinen osa suomalaista kansalaistiedettä. Lintulaskentojen avulla kerätään laajaa ja ajantasaista tietoa luonnon tilasta, ja yksittäisten havaintojen merkitys korostuu, kun ne yhdistetään valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi.

Sirkiä korostaakin yhteisöllisyyden voimaa: satojen laskijoiden panos tuottaa arvokasta tietoa, jota hyödynnetään tutkimuksessa ja luonnonsuojelussa.

– Laskentoja on olemassa paljon erilaisia. Pitkään harrastaneet voivat tehdä hyvin vaativiakin laskentoja, mutta löytyy myös matalan kynnyksen laskentoja, jotka soveltuvat hyvin lintujen tunnistusta opiskelleille tai muuten vain luonnosta kiinnostuneille, Sirkiä sanoo.

Samalla lintuharrastus on muuttunut aiempaa monimuotoisemmaksi. Naisten osuus lintulaskijoista on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla, mikä kertoo harrastuksen laajentumisesta ja saavutettavuudesta.

Sirkiän kaltaiset aktiiviset harrastajat ovat tärkeä osa tätä kehitystä, joka tukee luonnon monimuotoisuuden seurantaa myös tulevaisuudessa.

Emilia Kovanen